Sohvan läksiäiset

Viime viikolla juhlimme jotain, mikä luultavasti aloittaa uuden luvun elämässämme. Tuleva tapahtuma aloitti aikakauden, jolloin meistä tulee entistä enemmän kotihiiriä. Tämä tuleva mahdollistaa sen, mistä olemme nyt puhuneet tovin. Sanoimme hyvästit vanhalle epämukavalle sohvallemme. Juhlimme siis sohvan läksiäisiä.

IMG_20181124_153432 (1).jpg
IMG_20181124_153415.jpg

Tuo sohva on ollut olohuoneessamme aina, kauemmin kuin mitä minä olen ollut. Se on ollut siinä odottamassa istujaa ja päiväunille menijää. Kunnes nyt päätimme päästää sen kylmemmille laitumille ja uuteen tarkoitukseen, suorittamaan majan tehtävää. Sohvallamme on jokatapauksessa aina tärkeä paikka sydämessämme. Tuolla sohvalla olemme sairastaneet ja tervehtyneet. Tuolla sohvalla olemme nukkuneet silloin kun yläkerrassa ei ole saanut unta. Tuolla sohvalla olemme myös valvoneet, kun huolet ovat olleet väsymystä suurempia. Tuolla sohvalla olemme käyneet monet keskustelut hyvässä ja pahassa. Tuolla sohvalla suunnittelimme häitämme ja huilasimme häätanssiharjoitusten välissä. Tuolla sohvalla olemme joutuneet istumaan sylikkäin jousien kaivautuessa takapuolesta läpi.

Tuon sohvan kohtalon sinetöinti oli niitä ensimmäisiä asioita, jotka häiden jälkeen päätimme. Halusimme uuden uljaan sohvan, johon molemmat mahtuisimme makoilemaan ilman tönimistä, raajojen verenkierronhäiriöitä tai sohvalta putoamista. Lisäksi halusimme istua sohvalla ilman pelkoa jousen paukahtavan takapuolesta sisään. Halusimme myös seurustella sohvalla vieraidemme kanssa ja järjestää leffailtoja. Unelmalta tuntui myös mukavasti istuminen ja päiväunien nukkuminen.

Yksi ihanimmista unelmistamme uuden sohvan suhteen on yökyläily. Uuden sohvan myötä voimme yökyläillä olohuoneessamme. Jos väsyttää illalla, ei tarvitse nousta yläkertaan. Voi vain nukahtaa sohvalle. Ja siihen mahdumme molemmat nukkumaan omiin päätyihimme niin halutessamme.

Otan muutokset aina vakavasti niin myös tämän sohva-gaten. Olen jo etukäteen maalannut uhkakuvia uuden sohvan aiheuttamista ongelmista. Ensinnäkin epämukavalla sohvallamme on pitänyt istua lähellä toista, jotta jouset eivät paina luihin. Se on siis lisännyt yhteistä aikaa ja pakottanut meidät olemaan iholla kiireestä, stressistä tai suuttumuksesta huolimatta. Sohvaa on siis voinut kutsua myös parisuhteen pelastukseksi. Toinen murhe on ollut sohvalle jumittuminen ja sohvaperunaksi muuttuminen. Nyt puolen viikon kokemuksen perusteella, on sohvaperunauhka on todellinen. Saas nähdä, miten meidän käy.

Noh, miten juhlimme sohvamme viimeisiä hetkiä? Istuimme sohvallemme teekupit kädessä ja söimme sohvalla istuen. Emme murehtineet miten paljon sotkemme, annoimme sohvallekin osansa. Kiitos sohva, kiva että olit osa elämäämme. Nyt on aika uudelle. Kirjoitan siitä enemmän kun olemme tutustuneet siihen enemmän. :)


Seuraavaan kertaan,
Julia