Kuka tekee tarpeeksi töitä?

Teen paljon töitä. Joskus olen tehnyt enemmänkin kuin nyt, mutta vieläkin olen paikalla enemmän kuin kokoaikatyö vaatisi. Aloin miettiä, mikä on oikea määrä työtä, jotta saa olla uupumuksen takia sairaslomalla? Milloin olet oikeutettu uupumaan?

IMG_20180917_124939.jpg

Vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon sairasloma tai oikeastaan siitä seurannut somekommentointi on pahoittanut mieltäni. Touko Aalto on puolueensa puheenjohtaja, tuntematta häntä tai hänen työetiikkaansa ollenkaan, voin väittää ettei hän ihan helpolla ole antanut itseänsä somekansan haukuttavaksi ja arvosteltavaksi. Eihän kommentit, joita Aallon sairasloman uutisoinnin alta löydät ole kellekään mikään yllätys. Silti kommentit pistävät miettimään, miksi ihmeessä ne on koettu tarpeellisiksi julkaista?

Olen yrittäjä ja niitä Suomen talouden supertyyppejä, jotka saavat tehdä töitä itselleen. Yrittäjien kanssa ei kannata lähteä kisailemaan siitä, kuka tekee eniten töitä tai kenen työ on raskain. Yrittäjä ymmärtää, että kaikissa töissä on omat erityiset haasteensa ja raskaat asiat. Omassa kaupassani teen pitkiä vuoroja ja se käy pitemmän päälle raskaaksi jaloille ja varsinkin äänelle, koska juttelen vähintään sadan asiakkaan kanssa päivittäin. Edes sen verran, että kerron hinnan ja kysyn haluatko kuittia. Kun toistaa samoja fraaseja päivästä toiseen, voi se alkaa maistua puulta. Silloin kehitetään toimintatapoja, keksitään uusi lähestymistapa ja mietitään miten sen työilon saa taas takaisin.

Välillä taistelen jaksamisenrajoilla ja on pelkästään hyvää tuuria, että olen pysynyt jaksamisen puolella uupumisen sijasta. Touko Aalto on (ainakin minulle) lyhyessä ajassa kaikkien tietoisuuteen noussut ihminen, joka on siis vasta juuri menettänyt oman yksityisyytensä. Kummahan se olisi, jos jatkuva oman elämän puute, kyttääminen ja arvostelu eivät miestä söisi. Sanotaan, että ennen miehet oli kunnon miehiä, jotka eivät ihan helposta väsyneet vaan tekivät ruumiillista työtä päivästä toiseen. Ajat olivat silloin erilaisia, nyt työn ja elämän kuormittavuus on vaihtunut fyysisyydestä henkiselle puolelle, minkä tiedetään vaikuttavan myös fyysiseen jaksamiseen. Ja kommenteissa ihmettelin myös sitä, miksi toisen väsymyksen vertaaminen omaan tai entisaikojen miesten väsymykseen on edes tarpeellista? Jos väsyttää, lepää. Toisen sairasloman kadehtiminen ei ainakaan auta.

Pidän matalapalkkatyötä tekeviä sankareina (itsekin yrittäjänä kuulun siihen ryhmään). Vaikka tienaan vähemmän kuin suurin osa suomalaisista, olen silti onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin -ja väsyneempi. Palkka ei määritä elämänlaatua eikä oikeuta ketään arvostelemaan toisen valintaa levätä määrittelemättömän ajan toipuakseen. Jokaisen tulisi tehdä työtä, josta saa palkkaansa enemmän irti. Itse teen työtä, jota rakastan ja saan siitä paljon iloa. Jos (tai enemminkin kun) tästä joku päivä uuvun työmääräni alle, toivon, että poissaoloani ei syyllistetä, aiheuteta lisää pahaamieltä vaan minun annettaisiin toipua mahdollisimman nopeasti työkuntoon. Yrittäjänä poissaolot aina lisäävät palkkapäivän stressiä (eli välttämättömiä palkkakuluja), joten siitä ei tule mikään helppo valinta. Tiedän jo etukäteen, ettei uupumis-sairasloma tule olemaan oma valintani vaan läheisteni tai pahimmassa tapauksessa lääkärin pakottama breikki.

On tärkeää, että poliittisista päättäjistä uutisoidaan, mutta jokaisella ihmisellä on kuitenkin oma elämänsä ja sen saa elää itse tahtomallaan tavalla. Miksi kenelläkään on tarvetta kommentoida ja kritisoida toisen valintoja? Ja miksi et saisi elää omaa elämääsi tehden omia valintoja, niitä hyviä ja huonoja. Valitettavasti molemmat kuuluvat elämään, kukaan ei tee vain hyviä valintoja (en minäkään). Some on kehittynyt vasta viime vuosina ahdistavaksi kiusaamisalustaksi ja valitettavan raa’aksi nopeatempoisuutensa vuoksi. Nostan hattua ihmisille, jotka työnsä vuoksi tai omasta tahdostaan pistävät itsensä likoon ja “haluavat” olla arvostelun kohteena. Vain vahvat selviävät hengissä (loppujen lopuksi ei kuitenkaan kukaan), kukin oman ja lääkärin harkinnan mukaan ottaa sairaslomaa, jos vain pystyy ja saa. Siihen ei ole kenellekään syytä arvostella, jos ei ole ollut toisen kengissä.

Eli pointti oli, annetaan kaikille uupuneille rauha toipua. Ei tuomita toisen väsymystä, ei verrata sitä omaan, ollaan toisillemme ymmärtäväisiä ja mietitään kommentit omalle kohdalle.

Rauhaa ja rakkautta kaikille. <3

Seuraavaan kertaan,
Julia