Kuka on syypää kauppani konkurssille?

Onnistumiset koetaan usein kumpuavan itsestä, epäonnistumiset taas laitetaan helposti jonkun muun asian tai henkilön syyksi. Olenko ylikypsä valehtelija, jos väitän kauppani konkurssin takana olevan -ei kukaan-?

IMG_20190219_142116.jpg

Olen jutellut monen henkilön kanssa siitä, kuinka voisin laittaa vastuuseen ne, jotka ajoivat minut kauppani lopettamiseen. Olen vastannut näille puolellani olleille ihanille ihmisille, että totta kai laittaisin vastuuseen kaikki, jos vain olisi joku syyllinen. Annas kun kerron näistä potentiaalisista syypäistä.

Voisin nimittäin syyttää tavarantoimittajiamme, jotka lähettivät meille myytävää ja laskuttavat ihan syystäkin yritystäni. Voisin syyttää myös vuokranantajaa siitä, että tarjoavat parhaimman mahdollisen paikan kaupalleni ja vielä kehtaavat siitä laskuttaa vuokran. Voisin syyttää työntekijöitäni, jotka ovat kultaakin arvokkaampia ja päästävät minut vapaalle, mutta joille joudun siitä maksamaan palkkaa. Voisin myös syyttää ketjua, joka ei tehnyt ihmeitä ja pelastanut kauppaani, vaikka ei se ketjun tehtävä edes ole. He ovat franchisingantajia, eivät enkeleitä.

Ketä sitten syyttäisin? Syyttäisinkö asiakkaita, jotka eivät löytäneet kaupalleni? Tai niitä jotka löysivät eivätkä ostaneet tarpeeksi paljoa? Tai niitä, jotka eivät ymmärtäneet kauppani tarpeellisuutta? En voi heidänkään harteille tätä laittaa. Joillekin liikeideoille on kysyntää, toiset taas eivät menesty. Siinä voi olla syy esimerkiksi aika, paikka tai yleinen suhdannekehitys. Koitappa niitä sitten syyllistää. Ei aikaa kiinnosta, paikka ei välitä, suhdannekehitys ei muutu, vaikka kuinka suuttuisin. Ei näistä ole kanssani painimaan.

Olenko itse syypää? Olenko vihainen itselleni? Olen syypää siihen, että lopetan kauppani. Tein sen päätöksen, mutta muuhun kurjaan en ole vastuussa. En ole tehnyt mitään sellaista, joka olisi saanut asiakkaamme suuttumaan. En ole tahallani halunnut mitään pahaa kellekään. Olen tehnyt parhaani mukaan töitä ja kurkottanut parempaan. Olen laittanut itseni likoon ja taistellut. Päätin kuitenkin luovuttaa ja viedä aloittamani kunnialla loppuun. Teen sen niin hyvin kuin pystyn ja osaan. Siihen olen syypää.

Minusta ei saada itkijää, sormella toista syyttäjää tai marttyyriä. Ei minulla ole ketään, jota syyttää tai kenelle vastuuta vierittää. Ja vaikka olisikin, en sitä siltikään tekisi. Mitä sillä muka voittaisin? Seison ylpeänä päätösteni takana: niin sen päätöksen, josta tämä kaikki alkoi helmikuussa 2017 kuin senkin, jonka vuoksi helmikuussa 2019 laitan kauppani “asioita, jotka olen tehnyt hyvin” -mappiin. En ole kenellekään vihainen, en tunne katkeruutta tai syyllistä.

Olen pohjimmiltani iloinen, että sain toteuttaa kauppani. Ja olen onnellinen siitä, mitä se opetti ja mitä uusia asioita sain kohdata. Niitä ei voi kukaan viedä pois tai kyseenalaistaa. Se taas on asia, joka erottaa minut monesta muusta konkurssia tekevästä. Uutisoinnin vuoksi olen saanut huimat määrät tsemppiä ja ne auttavat jaksamaan.

Mutta näin se nyt meni. Kukaan ei syytä tästä minua. Minä en syytä ketään. Kukaan ei siis ole syypää. Näin se vain nyt meni.


Seuraavaan kertaan,
Julia