Toivon loppuelämämme olevan pitkä

Meidän #jujut -häät juhlittiin lauantaina. Häämme olivat kaikkea, mitä emme osanneet edes unelmoida. Meillä oli hauskaa ja juhlassamme oli ihana tunnelma. Kiitos kaikille, jotka olitte osa päiväämme. <3

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Me aloimme tapailla noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Vuosi sitten kesäkuussa minut yllätettiin kosinnalla. Nyt olemme naimisissa. Joskus elämä yllättää, joskus sitä tietää tasan tarkkaan mitä saa. Nyt kyse on molemmista samaan aikaan. Hän yllättää melkeinpä päivittäin, mutta on silti se, jonka kanssa tiedän viihtyväni.

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Aviomieheni on elämäni kaikki. Hän on iloja, suruja, onnellisia hetkiä ja niitä onnettomia. Hän on siis elämäni koko kirjo. Hän myös haluaa nähdä koko kirjoni nälkäkiukusta onnen kyyneliin. Ja niin haluan minäkin kokea hänen känkkäränkät ja intopiukeena hyppelyt. Näin kolme päivää häiden jälkeen tunne on hyvin voimakas: mikään ei meitä voi erottaa tai viedä pois toistemme luota. Löytäisimme kuitenkin takaisin toistemme viereen. Hänen kanssaan olen onnellisimmillani. Hänen kanssaan on hyvä olla. <3

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Hän on ainoa, jonka edessä kumarran. Hän on myös se, joka käskee nousemaan ylös ennen kuin minä sanon kumartamisen olevan typerää ja tekopyhää. :) Hänet olen tahtonut, hän on elämäni rakkaus.

Kirjoitan vielä myöhemmin lisää häistämme. Nyt iloitsemme siitä energiasta, jonka voimme jälleen käyttää töihimme ja tavalliseen elämäämme. :)

Seuraavaan kertaan,
Julia

Apua, mä menen naimisiin lauantaina!

En koskaan uskonut meneväni naimisiin. Nyt asiat ovat niin pitkällä, että viikonloppuna neiti-elämä loppuu, rouva-elämä alkaa.

Ensimmäiset järkyttävät hetket hääpuvussa. Mielestäni mekko näytti aivan naamiasasulta, vaikka mekko hyvin kaunis olikin. :)

Ensimmäiset järkyttävät hetket hääpuvussa. Mielestäni mekko näytti aivan naamiasasulta, vaikka mekko hyvin kaunis olikin. :)

Tästä alkaa siis kauhulla ja innolla odotettu hääviikko. En osaa sanoa, mikä on tunne, joka sisälläni on. Se on sekoitus pelosta, pienestä stressistä ja häämurehtimisesta. Sen lisäksi se on innostusta, odotusta ja iloa tulevasta. Tänään saamme ensimmäisen häävieraamme kylään, ihana saksalainen ystäväni tulee Vaasaan viikoksi.

Huomenna tiistaina käymme kuvauttamassa hääkuvamme. Meille on se ja sama, sataako taivaalta sammakoita, kuvat otamme huomenna. Keskiviikkona käymme harjoittelemassa kirkolla ja juttelemme papin kanssa elämästämme. Torstaina teen viimeisen työvuoroni neitinä, jännää! :) Torstai-iltapäivänä saamme luoksemme kaukaisimmat vieraat Amerikasta. Perjantaina meille luovutetaan hääpaikkamme avaimet ja pääsemme järjestämään paikkoja kuntoon. Lauantaina onkin pääpäivä. Luulen, että viikko menee nopeasti.

En uskonut meneväni naimisiin, en osannut nähdä itseäni morsiamena. Nyt kun puku on ommeltu, järjestelyt viimesilauksia vaille valmiina ja hääpäivä melkein käsinkosketeltavissa, olen valmis tahtomaan loppuelämäni rakkaimpani käsiin. Olen onnellinen siitä, että iso joukko läheisiämme pääsee juhlistamaan päiväämme. Olen myös varma, että yhteisestä loppuelämästämme (on se sitten pitkä tai lyhyt) tulee onnen, rakkauden ja välillä myös tahdon täyteinen. <3

Häidemme edistymistä voi seurata instagramista nimimerkillä lisaapahkinoita sekä hastagilla #jujut.

Seuraavaan kertaan,
Julia