Kiitos tästä kauniista matkasta

Ovi on kiinni. Kaikkeni olen tehnyt ja kauppani vuoksi viimeisen murheen murehtinut.

On aika kiittää.

IMG_20190227_190949.jpg

Kerron aluksi asioista, joista olen kiitollinen. Avasin kauppani 29.5.2017 (kuva: ylärivi vasen reuna). Se oli jännittävä päivä, sillä en osannut kunnolla käyttää edes kassaa. Siinä samalla vajaavaisilla taidoillani opetin työntekijääni kassataituriksi. Viikko avajaisista 6.6.2017 minua kosittiin kaarnasta veistellyllä sormuksella Raippaluodossa (kuva: ylärivi keskellä). Mieheni tiesi minun haluavan valita lopullisen sormukseni itse ja hän myös tietää kuinka paljon arvostan itsetehtyä. Alkuperäinen sormukseni oli käytössä sen illan, mutta sen jälkeen se on ollut kestävämmän valkokultaisen sormukseni laatikossa tallessa.

Sain kaupallani harjoitella tuotekuvien ottamista (kuva: ylärivi oikea reuna). Nopeasti ymmärsin mistä kulmasta varjot eivät tule liiakseen kuviin ja mikä olisi kauppani “tyyli”. Olin pitkään unelmoinut pihalla otettavista kuvista ja yhtenä sunnuntaina matkasin vanhempieni luo kuvaamaan inkivääritotia ja kuvista tuli ihania (kuva: toinen rivi vasemmalla).

Pikkujoulu ja joulu olivat kiireistä aikaa ja myimme paljon krapulakapuloita ja suklaalevyjä (kuvat: keskirivi keskimmäinen sekä oikealla). Tammikuussa 2018 aloin vegaaniksi ja joudun opetella mustana kahvin juomista ja joskus laitoin kaupaltani löytynyttä mansikkakookosmaitoa, joka ei sovi kahvin sekaan (kuva: alarivi vasen reuna). Alkuvuoden sekä joulun tein töitä hullun lailla ja olin todella väsynyt jatkuvasti (kuva: alarivi keskellä). Super bowlin aikaan innostuin askartelemaan ja jaksoin pitkästä aikaa tehdä mitään luovaa (kuva: alarivi oikea reuna).

IMG_20190227_192319.jpg

Kehitin idean ystäväpäivänpusseista, joissa oli jokin sanoma (kuva: ylärivi vasen). Niitä kutsuttiin, “olet ihan kiva” tai “tykkään susta” -pusseiksi. Asiakkaamme vinkkasi meille kombuchasta, jonka laatu ällistytti täysin ja se on ollut oma suosikkini siitä lähtien (kuva: ylärivi keskellä). Myös smoothiet palasivat tauon jälkeen valikoimaan ja aloimme odottaa kesää (kuva ylärivi oikea). Ennen pääsiäistä asensimme vihdoin melkein vuoden peilittömyyden jälkeen takahuoneen peilin ja teimme trulleille yllätyspusseja (kuvat: keskirivi vasen ja keskellä).

Huhtikuussa valikoimamme laajeni mehuilla ja vietimme miestenpäivää Taigan suklaamaistiaisin (kuvat: keskirivi oikea, alarivi vasen). Koulujen päättäjäisiin teimme lakupusseja opettajille ja päiväkotiin ja toukokuun lopussa juhlimme ensimmäisiä syntymäpäiviämme (kuvat: alarivi keskellä ja oikea). Synttäreitä juhlimme koko viikon yhden päivän sijasta, koska ne olivat kauppani ensimmäiset ja toistaiseksi viimeiseksi jääneet synttärikemut.

IMG_20190227_193154.jpg

Valikoimaamme tuli kokoajan uusia tuotteita, joita saimme testailla. Esimerkiksi toukokuun Kookosvesimies-kampanjassa olleet Puhdistamon kookosvedet sekä Foodinin luomu kookosvedet sekä saksalaiset Mama-limsat (kuvat: ylärivi vasen ja keskellä). Kesällä askartelimme myös häihimme kutsukortit ja siinä välissä pidimme vielä kauppani kolmansia Stormeja perheessä sattuneen suru-uutisen varjostamana (kuvat: ylärivi oikea, keskirivi vasen). Lokakuun kuudes 2018, tasan 1 vuosi ja 4 kuukautta kihlautumisemme jälkeen, avioiduin elämäni rakkauden kanssa (kuva keskellä). Häämme järjestin samalla kun tein jatkuvasti töistä ja perehdytin työntekijöitäni. Alttarilla kuitenkin oli maailman rakkain mies ja häämme oli elämäni onnellisin päivä. Sen jälkeen koin häiden sekä kaiken sen ylimääräisen työn jälkeistä väsymystä seuraavan reilun kuukauden, jolloin en muuta kuin nukkunut vapaa-ajallani (kuva: keskirivi oikealla).

Koimme vastoinkäymisiä useinkin. Eräs kerta internet ei toiminut, joten emme voineet ottaa vastaan korttimaksuja. Suuri voitto ja ilo on, kun asiat selviää ja saa ottaa pahoittelulaput pois ikkunoista (kuva: alarivi vasen). Ajanmyötä elämänilo palasi häiden jälkeen ja jaksoin taas iloita ja jopa lähteä jonnekin lasilliselle (kuva: alarivi keskellä). Nyt helmikuussa 2019 olen innoissani uudesta jännittävästä tulevasta. Sain kaupaltani paljon ja olen siitä hyvin onnellinen (kuva: alarivi oikea). Tämä vajaa kaksi vuotta tuntuu samaa aikaa vain pitkältä päivältä, mutta myös todella pitkältä ajalta. Nyt on aika minun sanoa heipat kaupalleni. :)

Nyt ne kiitokset. Olen sydämeni pohjasta ikuisesti kiitollinen näille:

  • Asiakkaat, jotta olen saanut toteuttaa kauppaani näinkin kauan.

  • Kaikille, jotka ovat antaneet palautetta ja tuoteideoita.

  • Jokaiselle, joka on tullut kysymään jaksamisesta ja myötäelänyt kaiken tämän keskellä.

  • Ihanille, jotka ovat toivottaneet menestystä ja hyvää jatkoa.

  • Yhteistyökumppaneille, joilla on todella mahtava asiakaspalvelu ja laadukkaita tuotteita, joiden myyminen on ollut helppoa.

  • Yrittäjänä kasvuani auttaneille ammattilaisille, jotka olette ottaneet minut vastaan osaavana ihmisenä iästäni tai sukupuolestani riippumatta.

  • Rewell Centerin kollegoille, joita ilman en olisi säilynyt hengissä.

  • Samaan ketjuun kuuluville tsemppareille, joilta on saanut apua tiukassa paikassa.

  • Perheelle, rakkaalleni sekä ystävilleni kaikesta kärsivällisyydestä, avusta, kuuntelemisesta ja mukana pysymisestä.

  • Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä: rakkaat työntekijät. Kirjoitin teistä jo aikaisemmin täällä ja olen vieläkin teistä todella kiitollinen ja onnellinen. En olisi uskonut, että saisin luotua noin ihanan tiimin ja miten paljoin olette auttaneet kaikessa. Kiitos!

Olen unohtanut varmasti kiittää jotakuta ja tuoda esille kiitokseni syvyyttä. Kiitän jokaista, joka on käynyt tai ajatellut kauppaani. Nyt saan sulkea tämän oven ja avata uuden työpaikan oven maanantaina 11.3.2019. Seuraavan viikon ajattelin vain levätä. :)


Seuraavaan kertaan,
Julia

Kuka on syypää kauppani konkurssille?

Onnistumiset koetaan usein kumpuavan itsestä, epäonnistumiset taas laitetaan helposti jonkun muun asian tai henkilön syyksi. Olenko ylikypsä valehtelija, jos väitän kauppani konkurssin takana olevan -ei kukaan-?

IMG_20190219_142116.jpg

Olen jutellut monen henkilön kanssa siitä, kuinka voisin laittaa vastuuseen ne, jotka ajoivat minut kauppani lopettamiseen. Olen vastannut näille puolellani olleille ihanille ihmisille, että totta kai laittaisin vastuuseen kaikki, jos vain olisi joku syyllinen. Annas kun kerron näistä potentiaalisista syypäistä.

Voisin nimittäin syyttää tavarantoimittajiamme, jotka lähettivät meille myytävää ja laskuttavat ihan syystäkin yritystäni. Voisin syyttää myös vuokranantajaa siitä, että tarjoavat parhaimman mahdollisen paikan kaupalleni ja vielä kehtaavat siitä laskuttaa vuokran. Voisin syyttää työntekijöitäni, jotka ovat kultaakin arvokkaampia ja päästävät minut vapaalle, mutta joille joudun siitä maksamaan palkkaa. Voisin myös syyttää ketjua, joka ei tehnyt ihmeitä ja pelastanut kauppaani, vaikka ei se ketjun tehtävä edes ole. He ovat franchisingantajia, eivät enkeleitä.

Ketä sitten syyttäisin? Syyttäisinkö asiakkaita, jotka eivät löytäneet kaupalleni? Tai niitä jotka löysivät eivätkä ostaneet tarpeeksi paljoa? Tai niitä, jotka eivät ymmärtäneet kauppani tarpeellisuutta? En voi heidänkään harteille tätä laittaa. Joillekin liikeideoille on kysyntää, toiset taas eivät menesty. Siinä voi olla syy esimerkiksi aika, paikka tai yleinen suhdannekehitys. Koitappa niitä sitten syyllistää. Ei aikaa kiinnosta, paikka ei välitä, suhdannekehitys ei muutu, vaikka kuinka suuttuisin. Ei näistä ole kanssani painimaan.

Olenko itse syypää? Olenko vihainen itselleni? Olen syypää siihen, että lopetan kauppani. Tein sen päätöksen, mutta muuhun kurjaan en ole vastuussa. En ole tehnyt mitään sellaista, joka olisi saanut asiakkaamme suuttumaan. En ole tahallani halunnut mitään pahaa kellekään. Olen tehnyt parhaani mukaan töitä ja kurkottanut parempaan. Olen laittanut itseni likoon ja taistellut. Päätin kuitenkin luovuttaa ja viedä aloittamani kunnialla loppuun. Teen sen niin hyvin kuin pystyn ja osaan. Siihen olen syypää.

Minusta ei saada itkijää, sormella toista syyttäjää tai marttyyriä. Ei minulla ole ketään, jota syyttää tai kenelle vastuuta vierittää. Ja vaikka olisikin, en sitä siltikään tekisi. Mitä sillä muka voittaisin? Seison ylpeänä päätösteni takana: niin sen päätöksen, josta tämä kaikki alkoi helmikuussa 2017 kuin senkin, jonka vuoksi helmikuussa 2019 laitan kauppani “asioita, jotka olen tehnyt hyvin” -mappiin. En ole kenellekään vihainen, en tunne katkeruutta tai syyllistä.

Olen pohjimmiltani iloinen, että sain toteuttaa kauppani. Ja olen onnellinen siitä, mitä se opetti ja mitä uusia asioita sain kohdata. Niitä ei voi kukaan viedä pois tai kyseenalaistaa. Se taas on asia, joka erottaa minut monesta muusta konkurssia tekevästä. Uutisoinnin vuoksi olen saanut huimat määrät tsemppiä ja ne auttavat jaksamaan.

Mutta näin se nyt meni. Kukaan ei syytä tästä minua. Minä en syytä ketään. Kukaan ei siis ole syypää. Näin se vain nyt meni.


Seuraavaan kertaan,
Julia