Paikallista hyvää: Alavuden rypsiöljyt

Sain viime kesänä kokeiluun todella hyvää punajuuripestoa Alavuden öljypuristamolta. Jos pesto on älyttömän hyvää, ei sen pohjana olevat öljyt voi olla muuta kuin priimaa!

öljyt-rivissä-.jpg

Syksyn City Stormeilla ihastuttaneen punajuuripeston kaverit, rypsiöljyt, saimme hyllyyn jo Stormeilla. Olin ensiksi hyvin skeptinen rypsiöljyyn, sillä sitä on kaikkialla ja siinä ei ole ns. mitään erikoista. Oliiviöljyn uskotaan olevan parempaa ja rypsiöljyt ovat vanhanajan öljyjä. Maistelimme öljyjä ruuanlaitossa ja asiakkaaltamme saamamme vinkin mukaisesti salaatinkastikkeina, ja ne toimivat!

Pidän paljon Alavuden öljynpuristamon paikallisuudesta ja hyvästä meiningistä. Pienenä puristamona he todella välittävät, mistä rypsi tulee ja usein pienemmillä toimijoilla laatu on ensisijaisen tärkeää. Alavuden rypsiöljyt ovat kylmäpuristettuja ja niissä on runsaasti e-vitamiinia (jonka sanotaan suojaavan soluja vanhenemiselta) sekä omega 3&6 -rasvahappoja. Öljyt pakataan tummiin pulloihin, joten ne eivät kärsi auringonvalosta ja menetä makuaan.

Testailimme öljyjä ja yllätyimme. Testissämme oli kaikki valikoimissamme olevat Alavuden öljypuristamon maut: luomu maustamaton, sitruuna, valkosipuli, chili ja basilika. Luomu maustamaton toimi hyvin ruuanlaitossa, se ei maistu läpi eikä siis jättänyt ruokaan sivumakua. Sitruunaa ja basilikaa käyttäisin salaatinkastikkeena. Yllätyksekseni nämä eivät olleet vain sopivia sitruuna/basilikaruuille vaan maku tulee todella vahvasti läpi öljystä. Nämä ovat siis täydellinen pohja salaatinkastikkeelle tai täydellisiä ihan sellaisenaan. Testimme mukaan sitruunaöljy ei sovi makunsa puolesta makaronien keittoveteen öljyksi. Onneksi se ei ole siihen tarkoitettukaan.

Kaksi makua, joita haluan erikseen hehkuttaa ovat valkosipuli sekä chili. Mielestäni on rohkeaa tehdä tuote, joka jakaa mielipiteitä. Laittaa makua niin paljon, että se tuoksuu alakerran keittiöstä yläkerran makuuhuoneisiin pelkästään laittamalla öljyä pannulle. Toisaalta ne, jotka eivät pidä valkosipulista tai chilistä, tuskin ostavat näiden makuisia öljyjä. Öljyt eivät pelkästään tuoksu valkosipulilta tai chililtä vaan myös maistuvat - ja vahvasti. Varsinkin valkosipuliöljy on helpottanut elämäämme, sillä valkosipulia ei meillä tarvitse enää murskata.

Mitä tulee oliiviöljyyn vertailuun, öljyn käyttömme on sen verran pientä paistamisessa, ettemme saisi omega-rasvahappoja sitä kautta kuitenkaan. Kotimainen pienen puristamon rypsiöljy verrattuna ulkolaiseen oliiviöljyyn, kääntyy ainakin meidän osalta paikallisen voittoon. Vahva suositus siis näille öljyille. :)

Seuraavaan kertaan,
Julia

Sohvan läksiäiset

Viime viikolla juhlimme jotain, mikä luultavasti aloittaa uuden luvun elämässämme. Tuleva tapahtuma aloitti aikakauden, jolloin meistä tulee entistä enemmän kotihiiriä. Tämä tuleva mahdollistaa sen, mistä olemme nyt puhuneet tovin. Sanoimme hyvästit vanhalle epämukavalle sohvallemme. Juhlimme siis sohvan läksiäisiä.

IMG_20181124_153432 (1).jpg
IMG_20181124_153415.jpg

Tuo sohva on ollut olohuoneessamme aina, kauemmin kuin mitä minä olen ollut. Se on ollut siinä odottamassa istujaa ja päiväunille menijää. Kunnes nyt päätimme päästää sen kylmemmille laitumille ja uuteen tarkoitukseen, suorittamaan majan tehtävää. Sohvallamme on jokatapauksessa aina tärkeä paikka sydämessämme. Tuolla sohvalla olemme sairastaneet ja tervehtyneet. Tuolla sohvalla olemme nukkuneet silloin kun yläkerrassa ei ole saanut unta. Tuolla sohvalla olemme myös valvoneet, kun huolet ovat olleet väsymystä suurempia. Tuolla sohvalla olemme käyneet monet keskustelut hyvässä ja pahassa. Tuolla sohvalla suunnittelimme häitämme ja huilasimme häätanssiharjoitusten välissä. Tuolla sohvalla olemme joutuneet istumaan sylikkäin jousien kaivautuessa takapuolesta läpi.

Tuon sohvan kohtalon sinetöinti oli niitä ensimmäisiä asioita, jotka häiden jälkeen päätimme. Halusimme uuden uljaan sohvan, johon molemmat mahtuisimme makoilemaan ilman tönimistä, raajojen verenkierronhäiriöitä tai sohvalta putoamista. Lisäksi halusimme istua sohvalla ilman pelkoa jousen paukahtavan takapuolesta sisään. Halusimme myös seurustella sohvalla vieraidemme kanssa ja järjestää leffailtoja. Unelmalta tuntui myös mukavasti istuminen ja päiväunien nukkuminen.

Yksi ihanimmista unelmistamme uuden sohvan suhteen on yökyläily. Uuden sohvan myötä voimme yökyläillä olohuoneessamme. Jos väsyttää illalla, ei tarvitse nousta yläkertaan. Voi vain nukahtaa sohvalle. Ja siihen mahdumme molemmat nukkumaan omiin päätyihimme niin halutessamme.

Otan muutokset aina vakavasti niin myös tämän sohva-gaten. Olen jo etukäteen maalannut uhkakuvia uuden sohvan aiheuttamista ongelmista. Ensinnäkin epämukavalla sohvallamme on pitänyt istua lähellä toista, jotta jouset eivät paina luihin. Se on siis lisännyt yhteistä aikaa ja pakottanut meidät olemaan iholla kiireestä, stressistä tai suuttumuksesta huolimatta. Sohvaa on siis voinut kutsua myös parisuhteen pelastukseksi. Toinen murhe on ollut sohvalle jumittuminen ja sohvaperunaksi muuttuminen. Nyt puolen viikon kokemuksen perusteella, on sohvaperunauhka on todellinen. Saas nähdä, miten meidän käy.

Noh, miten juhlimme sohvamme viimeisiä hetkiä? Istuimme sohvallemme teekupit kädessä ja söimme sohvalla istuen. Emme murehtineet miten paljon sotkemme, annoimme sohvallekin osansa. Kiitos sohva, kiva että olit osa elämäämme. Nyt on aika uudelle. Kirjoitan siitä enemmän kun olemme tutustuneet siihen enemmän. :)


Seuraavaan kertaan,
Julia


Miksi haluan kirjoittaa blogia?

Minulla on loputon mielenkiinto lukea kanssani vastaavassa elämäntilanteessa elävien blogeja. Ja näitähän on nyt vaikka kuinka, kun huomio esimerkiksi yrittäjät, nuoret naiset ja hääihmiset. Eniten kuitenkin rakastan lukea kasvutarinoita, perusteluja valinnoille ja pohdiskeluja normeista ja periaatteista. Varsinkin tarinat valinnoista, jotka vaikuttivat uhkarohkeilta, mutta tuntuivat sillä hetkellä ohittamattomilta, ovat niitä kaikista vaikuttavimpia lukea. Olivatpa ne työhön, rakkauteen tai asuinpaikkaan liittyviä.

20181007_180833.jpg

Minulle kirjoittaminen on aina ollut tapa ilmaista itseäni. Yritän jatkuvasti löytää parempia sanoja kertoakseni ajatuksistani. Usein kuitenkin löydän muiden kirjoituksista itselle selkeyttäviä ajatuksia ja huomaan kuinka joku toinen on osannut sanoittaa omat ajatukseni paremmin kuin minä itse. Saan paljon voimaa huomatessani etten ollutkaan ainoa, joka ajattelee näin tai että on outoa ettei kukaan aikaisemmin ole kirjoittanut tästä, vaikka tämä asia jää usein huomaamatta ja tästäkin nähdään usein vain yksi puoli. Viimeistään nykyisessä elämäntilanteessani olen saanut opetella ajattelemaan myös muiden näkemyksiä ja mielipiteitä uudella tavalla ja huomannut muiden mielipiteiden olevan entistä tärkeämpiä, usein jopa omiani merkityksellisempiä.

Lisäksi olen nainen, jolla riittää sanoja. Varsinkin, jos on päässyt oman ”luottamuksen ympyräni” sisälle ja saan ajatuksiani huolella harkita ja pohtia. Innostun helposti uusista asioista, minkä vuoksi haluaisinkin tuoda niitä selkeämmin esille hallitusti ja harkiten. Blogini tarkoitus ei ole esittää totuutena asioita vaan kertoa omia näkemyksiä ja kokemuksia. Pohtia syvällisemmin asioita tai tuotteita kuin mitä ehdin työssäni kertoa. Esitellä pohjaa valinnoille, jotka teen ja tuoda perspektiiviä muutoksille. Antaa pohdinnan aihetta myös muille vastaavien asioiden kanssa pohdiskeleville ja kertoa, että näinkin on hyvä. Haluan myös kertoa millaisia valintoja olen tehnyt aikaisemmin ja miten ne vaikuttavat uusia valintoja tehdessä.

Työni ja elämäni on enemmäin kuin mitä ulospäin näkyy. Koen, että teen työtä, jolla on merkitystä ja elän onnellista elämää. Pyrin myös jättämään taakse ajatusmallin ”se kellä onni on, se onnen kätkeköön”. Asiat eivät usein ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne ulospäin vaikuttavat ja joudun päivittäin tekemään valintoja, joissa kaksi tietä johtaa vikaan, yksi perille. Toivon, että näin blogin kautta näiden teiden esilletuominen olisi helpompaa. Toivon myös, että tämän blogin kautta voisin tuoda esille ne kerrat, kun pääsin perille suoraan, ilman kantapään kautta oppimista tai kiertotietä. Niitä kumpaakin kun tapahtuu tasaisen varmasti vuorotellen. Ja mitä voisin tehdä paremmin, jotta saisin keskitettyä energiani tuottavaan toimintaan eikä kantapääni olisi ylikuormitettu. Tärkeintähän on matka, ei määränpää. Niinhän?

Seuraavaan kertaan,
Julia

Yrittäjän päivän puhe 5.9.2018 : Supermuija ja luuseri

Sain kunnian pitää puheen Vasekin ja Vaasan yrittäjien järjestämässä yrittäjän päivän tilaisuudessa. Koska yrittäminen ei ole yksinkertaista, haluan julkaista muistiinpanoni kaikille nähtäväksi. :)

1 kansi.JPG

Supermuija ja luuseri, yrittäjyyden ristiriitoja

Moi, mä olen Julia, toimitusjohtaja ja 26-vuotias yrittäjä. Mulla on Rewell Centerissä ekokauppa. Meillä pääpaino on siis irtotuotteissa eli luomu pähkinöissä, kuivahedelmissä, herkuissa kuten kotimaisissa lakuissa, tummasuklaaomenarenkaissa ja inkiväärikarkeissa sekä ruuanlaiton tarvikkeissa. Sen lisäksi meillä on laaja tee-, välipalapatukka ja juomavalikoima. Olen Rewell Centerin yrittäjäyhdistyksen hallituksen jäsen. Aggressioitani puran pelaamalla pesistä naisten harrastejoukkueessa, turhat melut päästän laulamalla pop- ja rockkuorossa sekä menen naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa lokakuussa.

Kun sain kunnian pitää yrittäjän puheenvuoron tässä tilaisuudessa sain heti ajatuksen siitä, että mitä yrittäjän pitää olla pärjätäkseen. Tajusin, ettei tarkoitus ole kisata siitä, kuka tekee eniten töitä, kuka on väsyneempi tai kenellä on rankkaa. Varmasti löytyy ihmisiä, jotka tekevät enemmän töitä, joustavat enemmän ja elävät yritykselleen täydemmin. Aloin listata yrittäjyyttä helpottavia adjektiiveja tai asioita ja huomasin, että aika usein ne on toistensa vastakohtia. Tästä siis kehkeytyi otsikko ”supermuija ja luuseri, yrittäjyyden ristiriidat”. Kerron vähän kokemuksia tästä puoletoista vuoden matkasta, miten olen saanut kokea yrittäjyyden nahoissani.

Olla luova mutta täsmällinen

1 luova.JPG
  • Olen markkinoinnin tradenomi VAMKista valmistunut, eniten pidän työssäni visuaalisuudesta, siitä miltä asiat näyttää ja miten ne tuodaan esille. Kuvien ottamisessa olen kehittynyt huikeasti vuodentakaisesta, markkinointitekstejä kirjoitan nopeammin ja arvontoja ja muita ”tapahtumia” järjestän näppärämmin. Mutta se ei riitä. Yrittäjänä pitää myös olla täsmällinen. Ei auta, jos kirjanpitoa tekee sinne päin tai tuotteiden päivämäärät tietää suurinpiirtein, ne pitää osata tarkkaan. Myös työehtosopimukset pitää hallita, miten tehdään ongelmatilanteissa, tai mitä ylipäätään tarvitaan ettei joudu ongelmiin. Luovana tällaisten opetteleminen on ollut hankalaa, tekisi mieli vaan tohottaa menemään pääkolmantena jalkana ja kyllä kaikki selviää. Kuukauden kirjanpidon jätän melkeinpä aina deadlineen, vaikka se on vain muutaman valmiin raportin hakemista intrasta. Ei siis auta, että on hyvä kirjoittamaan ja puhumaan asioita puolelleen, jos juttelee kirjanpitäjän kanssa. Hänen kanssaan minä olen se joka joustaa silloinkin kun olen jo repeämäisillään.

1 kova.PNG

Olla kova ja pehmeä

  • Kun kirjoitan sähköposteja riippuen asiasta allekirjoitan ne joko kauppiaana tai toimitusjohtajana. Käytin toimitusjohtajaa aina ikävissä asioissa, kunnes eräs ystäväni joka työkseen auttaa yrittäjiä neuvoi käyttämään kauppiasta. Siitä tulee kuulemma hellunen ja sympaattinen fiilis ja sellaista autetaan helpommin kuin vihaista toimitusjohtajaa. Siitä lähtien olen enemmän ollut hupsu kauppias Rewellistä kuin kivenkova toimitusjohtaja Vaasasta. Vieroksun korporaatiomeininkiä siitä, että yritykset on kovia ja kasvottomia. Mun kauppa Rewellissä on useimmiten söpö ja helpostilähestyttävä ja samanlainen on sen takana toimiva yrityskin. Joskus kuitenkin tämä ihana hyvänmielen kauppias joutuu pukemaan toimitusjohtajahousut jalkaan ja esittää vaatimuksia. Jos ei ole luonnostaan kova tai tottunut esittämään kovaa työssään, tehdä lakisääteinen velvoite toimia yrityksen parhaaksi, pitää tämäkin opetella ja onnistuessaan tässäkin on voittaja fiilis.

Olla esimerkillinen ja inhimillinen

1  esimerkki.PNG
  • Tämän asian olen kokenut ehkä vaikeammaksi yrittäjyydessä: olla esimerkillinen mutta inhimillinen samaan aikaan. Mulla on ekokauppa Vaasan keskustassa, otan työni supervakavasti, kaupassani on paljon fyysistä ja henkistä pääomaa kiinni. Tästä syystä yritän olla esimerkillinen niin työssäni kuin vapaa-ajallani. En koskaan pääse irti työstä, sillä edustan yritystäni silloinkin kun en ole töissä. Kun olen ystäväni kanssa yksillä terasilla moikkaan asiakkaitani ja tunnen huonoa omaatuntoa tuopistani ja mietin millaisen kuvan se antaa minusta. Koska ekokauppaimagoon ei kuulu oluttuoppi keskellä päivää, painiskelen ajatusmonstereiden kanssa siitä onko se oikein. Toisaalta olen alle 30-vuotias normaali elämästä pitävä nainen, en usko, että asiakkaani olettavat minulta mitään muuta. En esitä kaupallani rauhallista absolutistia vaan yritän olla oma itseni, silti pieni filtteri päällä jatkuvasti. Haluamattakin olen yhtä kuin yritykseni, edustan sitä aina ja minun pitää aina käyttäytyä kuten olisin töissä. Näen kaikissa kohtaamisissani asiakaskontaktin, oli se sitten junassa tuntemattomien kanssa keskustellessani tai vahingonteon sattuessa ja sitä selvitettäessä. Aina mietin miten saisin tästä ihmisestä meille asiakkaan ja vaikutanko helpostilähestyttävältä, jotta kaupalla piipahtaessa tämä henkilö ihastuu meihin, kauppaan ja minuun. Kun en jaksa olla esimerkiksi, olen hiljaa ja yksin. Laitan aurinkolasit päähän ja toivon ettei minuun kiinnitetä huomiota, jotta edes hetkeksi saisin olla oma itseni. Mutta silti kokoajan filteri päällä.

Olla ihminen ja kone

  • Jos kone voisi tehdä kaikkea mitä ihminen, olisi meidät syrjäytetty jo aikapäivää sitten. Nykyään kun paikallisuus ja henkilö-kohtainen palvelu on arvossa, on ihmisyys myöskin nousussa. Silti yrittäjän pitäisi olla kuin kone, ilman vapaapäivää työtään tekevä yli-ihminen, jonka ei saisi väsyä tai joka tehokkuudellaan ylittää kaikki odotukset ja aikamääreet. Joka päivä samanlainen tai entistä parempi, riippumatta siitä miten paljon töitä on tehty tai millainen on elämä työn ulkopuolella, jos sitä edes on. Yrittäjänä olen unohtanut usein, että olen myös ihminen. Kun teen asiakaspalvelua pitkiä päiviä 13 putkeen, en muista mitä on viettää vapaa-päivää. Kun vapaa on, mietin vaan miten töissä menee. Kesällä harjoittelin ihmisenä olemista, pakotin pitämään paljon kaivattua lomaa. Sinänsä hauska, sillä lomaa en enää osaa pitää. Monet päivät vietin kuitenkin töissä, mutta otin rennommin. Konetta minusta ei saa, mutta ihmisenäkin olen hyvin huono. Yrittäjälle mikään ei riitä, ei edes se ylivoimaisesti paras.

Kestää mielialavaihteluja

  • Näin yrittäjien työpäivästä kertovan kaavion (kuva kaaviosta ei “vapaata riistaa”, joten en sitä tänne laita, se löytyy Googlesta nimellä “A Day of an Entrepreneur”) Naisyrittäjien facebook-ryhmässä ensimmäisen kerran, täysin totta. Olen aina ollut tunteella eläjä, jojonnut tunteesta toiseen sujuvasti. Nyt vasta yrittäjänä olen saanut uusia sävyjä näihin tunteisiin, oman elämän lisäksi murheita ja iloja on saanut työstä. Aamulla saatan ajatella, että onpas ihana päivä, kaikki on mahdollista. Kun kaupan ovi on avoinna, mietin tänään me menestytään. Sitten ensimmäiseen puoleentuntiin ei asiakkaan asiakasta, mietin jo miten ajan kaupan alas, tämä ei ollutkaan järkevää. Lounasaikana ihmisiä tulee ostoksille ja usko tekemiseen nousee. Sitten aamulla asetetut tavoitteet eivät ole puoleenpäivään mennessä toteutuneet, notkahdus ja stressaus siitä miten koko omaisuus menee tässä. Asiakkaani pääsevät töistä ja tulevat ostoksille, ajattelen että näinhän se on mennyt jo pitkään, kaikki on hyvin, tasaista ja helposti ennustettavaa. Meillä on vakioasiakkaita, mikä on mahtavaa. Sitten jään taas yksin ja alan olemaan 9 tunnin jälkeen väsynyt, en jaksaisi enää hymyillä ja mietin miten tämä rasittaa ja koska tämä loppuu. Päivän lopussa taputan olalle, selvisin ja meillä menee hyvin. Siitä on hyvä aloittaa huomenna kaikki alusta, vuoristorata käynnistyy huomaamattani. Yrittäjänä tällaisen kestäminen on melkeinpä joka päiväistä, vielä en ole tottunut mutta eiköhän sekin tule ajan myötä.

Stressata ja unohtaa

1 stressi.JPG
  • Minä stressaan eniten sitä, että en muista kaikkea tarvittavaa. Teen päivittäin to-do -listoja, joista viivaan yli tehdyt asiat. Suuret asiat jäävät usein tekemättä, kun niitä harvemmin kirjoittaa paperille muistuttamaan, koska niitä ei sinä päivänä saa kuitenkaan tehtyä. Perfektionisti minussa haluaa saada asiat hoidettua juuri siinä hetkessä, ei seuraavan kuukauden aikana. Ilman stressaamista, mikään ei hoituisi, stressi myös nopeuttaa hommien tekemistä. Ironista on se, että niinä päivinä kun tekemistä on kaikista eniten, saan myös eniten aikaiseksi, kun välttämättömiä hommia on vähemmän, en saa oikein mitään aikaiseksi. Tärkeää on kuitenkin joskus unohtaa. Useimmat kaupan asioista on sellaisia, jotka voi unohtaa ja myöhemmin joku muistuttaa uudelleen. Esimerkiksi laskujen on ”turha” stressata muistaako kaikkia, kyllä ne maksumuistutukset sieltä sitten tulevat aikanaan. Työntekijöiden kanssa on sama asia, vaikka koittaisi olla esimerkillinen esimies ja hoitaa asiat kerralla kuntoon, työntekijäni kyllä muistuttavat, jos jokin asia oli huonosti hoidettu. Ja jos haluaa pitää vapaata, pitää unohtaa kaiken, edes vähäksi ajaksi. Hyvä vinkki yrittäjille on se, että yhtä tärkeää on stressata unohtamista kuin unohtaa stressata.

Kuunnella ja olla kuunneltavana

1 kuunnella.JPG
  • Uskallan väittää, että vähintään puolet vakioasiakkaistamme käyvät sen vuoksi, että juttelen heidän kanssaan ja kyselen heidän kuulumisiaan. Puhun tosi paljon päivän aikana asiakkaideni asioista ja useimmista on tullut hyviä kavereita. Asiakkaani ovat neuvoneet ottamaan valikoimiin tuotteita, joista on välittömästi tullut myynti-menestyksiä, kuten lakritsipiparminttu tee, Kuusankosken lakut, kombuchat, ja monia muita. Työssäni asiakkaiden kuunteleminen on ollut hyvinkin kannattavaa ja usein päiväni kohokohtia. Kun on päivän pölissyt asiakkaiden asioista, on erityisen tärkeää, että kotona on joku joka kuuntelee. En selviäisi hengissä, jos kotona ei olisi sitä yhtä, jolle ei tarvitse esittää supermuijaa tai hyväntuulista prinsessaa vaan huonot päivät tai illat saavat olla itkuisia ja voimavarat loppua kesken. Tärkeää on siis, että on edes se yksi, jolle saa sanoa asiat kuten ne ovat ja olla se täysluuseri. Me yrittäjät emme aina kerro asioiden oikeaa laitaa ulospäin, itsekin vähättelen rankkuutta, liiottelen hyviä päiviä, koitan nähdä asiat positiivisessa valossa, että välillä uskon itsekin kaikkeen puhumaani. Kotona saan sanoa, jos myynti oli heikko, miten paljon pystyn nostamaan palkkaa tässä kuussa ja kuinka raskas päivä oli. Kotona saan myös olla se epäinhimillisen tehokas supermuija ja iloita onnistumisistani, aidosti ilman filtteriä.

Olla nuori ja uskottava

1 nuori.JPG
  • Ei sinänsä vastakohtia, mutta valitettavan usein näistä voi olla vain yhtä kerralla. Olen huomannut, että minuun suhtaudutaan vakavammin, kun olen ollut yhteyksissä vain sähköpostitse. Heti kun kanssani on käyty keskustelua puhelimitse tai käyty paikanpäälllä, on ääni kellossa joskus vaihtunut. Toisaalta olen voinut käyttää hyväksi nuoruuttani kun joku hankala on tullut kyselemään kauppiaan perään, silloin olen ottanut yhteystiedot ylös ja luvannut että kauppias palaa asiaan, jos näkee aiheelliseksi. Joskus se on valitettavaa, että myyjät eivät kysy olenko kauppias. Jos tiskin takana olisi joku vanhempi uskon, että tämä keskustelu käytäisiin. Vähän liian usein saan myös todistella sitä, etten tässä toteuta isäni maksamaa unelmaa tai isäni unelmaa. Olen itse halunnut tämän kaupan ja olen saanut sen omien meriittieni ansioista, en siksi että se on annettu minulle, jotta on tytöllä jotain tekemistä. Tällaisiakin väitteitä joudun korjaamaan liian usein. Nuori olen joo ja rohkeakin, kultalusikka suussa syntynyt en.

Halu auttaa muita ja saada vastaan apua

1 auttaa.JPG
  • Meillä kaupalla työ on paljon toisten auttamista, jokaiselta pyritään kysymään jos voimme olla avuksi. Usein asiakkaamme eivät halua apua, mutta pienellä tutkiskelulla apua otetaan vastaan kun vähän kysellään ja suositellaan tuotteita, joista on voinut tulla uusia lempituotteita. Auttaminen ja vaikuttaminen oli myös syy, miksi halusin Rewellin yrittäjäyhdistyksen hallitukseen varapuheenjohtajaksi. Haluan vaikuttaa asioihin, jotta kauppakeskus olisi meille kaikille mieluinen paikka olla. Samalla kun auttaa muita, on tärkeää myös ottaa vastaan apua. Moni ei tiedä, että mun kaupan aikaisempi versio oli todella suosittu aikanaan Vaasassa ja sen pohjalle oli luottavaisin mielin hyvä rakentaa uutta konseptia. Aloitusvaiheessa, kun kauppani oli vasta kiilto silmissäni, sain paljon apua juurikin Vasekilta ja Sarilta. Muistan miten Sari kyseenalaisti uskoani kauppaani, mutta itse olin varma, että tämä on hyvä juttu. On mielestäni erittäin hienoa, että meillä on taho jonka intressit eivät ole itsekkäät kuten pankeilla, omalla ketjulla tai muilla palveluilla, jotka myyvät tuotteitaan, jotta itse hyötyvät rahallisesti tai muulla tapaa. Vasekissa sanotaan suoraan miten asiat nähdään, on sitten yrittäjän oma vastuu ottaa apu vastaan tai olla ottamatta. En sitten tiedä kuinka esimerkki tapaus mun itsepäisyys on, mutta sen näkee vasta sitten myöhemmin.

Iloita pienistä ja suurista

1 iso ja pieni.PNG
  • Tämä on viimeinen. Iloita pienistä ja suurista. Mulle ainakin pienistä asioista iloitseminen on helpompaa kuin suurista. Pieniä onnistumisia on määrällisesti enemmän ja niistä ei tarvitse pelätä, että niitä otetaan pois. Isot onnistumiset taas tuntuvat joskus liiankin voimaannuttavilta. Niihin ei uskalla nojautua ja toivoa, että se tila jatkuu. Pienet taas tuntuvat toisaalta helpommin toistettavilta. Joskus sitä taas huomaa, että pienistä onnistumisista tulee itsestäänselvyys eikä niistä muista iloita vaan odottaa sitä isoa merkkiä universumilta. Ja sitä merkkiä saa muuten odottaa ja kauan. Kun huomaa menettävänsä ilonsa pieniin asioihin, auttaa siihen usein lepo ja asioista irtautuminen. Kaikki on siis ihan hyvin, jos osaa iloita pienistäkin asioista. Koska ne pienet ilot ovat usein palkkaakin arvokkaampia ja mistään ei saa isompia pieniä iloja ja onnistumisia kuin omasta yrityksestä.

Mitä mieltä olet? Supermuija vai luuseri vai molemmat? :)

Seuraavaan kertaan,

Julia