Miksi haluan kirjoittaa blogia?

Minulla on loputon mielenkiinto lukea kanssani vastaavassa elämäntilanteessa elävien blogeja. Ja näitähän on nyt vaikka kuinka, kun huomio esimerkiksi yrittäjät, nuoret naiset ja hääihmiset. Eniten kuitenkin rakastan lukea kasvutarinoita, perusteluja valinnoille ja pohdiskeluja normeista ja periaatteista. Varsinkin tarinat valinnoista, jotka vaikuttivat uhkarohkeilta, mutta tuntuivat sillä hetkellä ohittamattomilta, ovat niitä kaikista vaikuttavimpia lukea. Olivatpa ne työhön, rakkauteen tai asuinpaikkaan liittyviä.

20181007_180833.jpg

Minulle kirjoittaminen on aina ollut tapa ilmaista itseäni. Yritän jatkuvasti löytää parempia sanoja kertoakseni ajatuksistani. Usein kuitenkin löydän muiden kirjoituksista itselle selkeyttäviä ajatuksia ja huomaan kuinka joku toinen on osannut sanoittaa omat ajatukseni paremmin kuin minä itse. Saan paljon voimaa huomatessani etten ollutkaan ainoa, joka ajattelee näin tai että on outoa ettei kukaan aikaisemmin ole kirjoittanut tästä, vaikka tämä asia jää usein huomaamatta ja tästäkin nähdään usein vain yksi puoli. Viimeistään nykyisessä elämäntilanteessani olen saanut opetella ajattelemaan myös muiden näkemyksiä ja mielipiteitä uudella tavalla ja huomannut muiden mielipiteiden olevan entistä tärkeämpiä, usein jopa omiani merkityksellisempiä.

Lisäksi olen nainen, jolla riittää sanoja. Varsinkin, jos on päässyt oman ”luottamuksen ympyräni” sisälle ja saan ajatuksiani huolella harkita ja pohtia. Innostun helposti uusista asioista, minkä vuoksi haluaisinkin tuoda niitä selkeämmin esille hallitusti ja harkiten. Blogini tarkoitus ei ole esittää totuutena asioita vaan kertoa omia näkemyksiä ja kokemuksia. Pohtia syvällisemmin asioita tai tuotteita kuin mitä ehdin työssäni kertoa. Esitellä pohjaa valinnoille, jotka teen ja tuoda perspektiiviä muutoksille. Antaa pohdinnan aihetta myös muille vastaavien asioiden kanssa pohdiskeleville ja kertoa, että näinkin on hyvä. Haluan myös kertoa millaisia valintoja olen tehnyt aikaisemmin ja miten ne vaikuttavat uusia valintoja tehdessä.

Työni ja elämäni on enemmäin kuin mitä ulospäin näkyy. Koen, että teen työtä, jolla on merkitystä ja elän onnellista elämää. Pyrin myös jättämään taakse ajatusmallin ”se kellä onni on, se onnen kätkeköön”. Asiat eivät usein ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne ulospäin vaikuttavat ja joudun päivittäin tekemään valintoja, joissa kaksi tietä johtaa vikaan, yksi perille. Toivon, että näin blogin kautta näiden teiden esilletuominen olisi helpompaa. Toivon myös, että tämän blogin kautta voisin tuoda esille ne kerrat, kun pääsin perille suoraan, ilman kantapään kautta oppimista tai kiertotietä. Niitä kumpaakin kun tapahtuu tasaisen varmasti vuorotellen. Ja mitä voisin tehdä paremmin, jotta saisin keskitettyä energiani tuottavaan toimintaan eikä kantapääni olisi ylikuormitettu. Tärkeintähän on matka, ei määränpää. Niinhän?

Seuraavaan kertaan,
Julia