Suodatinpussiruusut

Häitä järjestäessäni suodatinpussiruusujen tekeminen oli yksi parhammista päätöksistäni. Niistä ei tarvinnut murehtia, josko kuihtuvat pois tai muuten menettävät elinvoimansa, ne olivat kuivia jo alunperinkin.

Noin 100 ruusua lähdössä hääpaikalle.

Noin 100 ruusua lähdössä hääpaikalle.

Juuri värjätyt ruusut kuivaustelineellä.

Juuri värjätyt ruusut kuivaustelineellä.

Morsiuskimppu. Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Morsiuskimppu. Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Teimme (siis me teimme, myös mieheni kuuluu meihin) ruusumme Martha Stewardin ohjeella (en varma, jos ohje on hänen alunperin, mutta hänen sivultaan sen aikoinaan bongasin). Halusimme häistämme less-waste -ajatusta noudattavat eli suosimme uudelleen käytettäviä ratkaisuja. Mekkoni värjätään vihreäksi myöhempää käyttöä varten, kaasojen mekot olivat heidän itsensä valitsemia, jotta he voivat pukea ne uudelleenkin, tuikut olivat Facebook-kirpparilta tai lainattuja ja kukat kestokukkia tai luonnosta poimittuja. Monet asiat tuunasimme vanhasta ja esimerkiksi istumajärjestyksen olemme uudelleenkäyttäneet häälahjaksi saadun maalauksen kehyksen taustana.

Aloin puhua suodatinpussiruusuista keväällä, kun bongasin ruusut jostain blogista. Ajattelin ruusujen teon olevan vaikeaa ja siksi aloitimmekin niiden teon hyvissä ajoin. Suunnittelin tekeväni 300 ruusua, 10 ruusua päivässä kuukauden ajan. Noh, teimme 120 ruusua 10 ruusua viikossa. Onneksi ne kuitenkin riittivät. Koska teimme ruusuja useita, koen olevani näissä jonkinlainen ammattilainen. Tässä siis vinkkejä niiden tekoon.

Kaavat ja ohjeet ruusuihin löytyvät täältä: Suodatinpussiruusu-ohje. Ohje on simppeli, mutta alussa on muistettava: harjoitus tekee mestarin. Yhden ruusun tekemiseen meillä meni noin 10-15 minuuttia. Leikkasimme ison kasan muotteja, joita sitten asettelimme oikeaan järjestykseen grillitikkuun kukkateipin ja liiman avulla. Jossain kohtaa ymmärsimme, etteivät ruusut kaipaa liimaa ollenkaan pysyäkseen kasassa. Eikä sitä teippiäkään tarvittu juuri ollenkaan. Homma nopeutui, kun liiman kanssa ei enää tarvinnut sotkea eikä jatkuvasti irrottaa kättä ruususta.

Näistä ruusuista löytyy useita ohjeita ja videoita, yksi helppo on tässä: TinkerBellan DIY-Suodatinpussiruusu. En siis itse ala selostamaan, miten ruusuni tein tai miten ohjetta noudatetaan. Tässä kuitenkin muutama käytännön vinkki siihen, miten teet ruusuja nopeammin:

  • Ensimmäisen palan asettamisen yhteydessä kannattaa kukkateippiä pyörittää koko grillitikun matkalle. Se helpottaa niin ruusujen pyörittelyä tekovaiheessa ja poistaa tikkujen värjäämisen vaivan. Vihreää kukkateippiä saa ostettua ainakin Kivihaan Cittarista, mutta myös meiltä, sillä varasin sitä varmaankin 300 ruusuun. Teimme “vain” 120 kappaletta. :)

  • Suosittelen myös ruusujen tekemistä porukalla. Kun ruusuihin pääsee kärrylle, ei se vaadi keskittymistä ja samalla pystyy jutustelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja mitä enemmän on porukkaa, sen nopeammin ruusut valmistuu (luonnollisesti :) ).

  • Jos moni tekee ruusuja, tulisi yhden olla palojen leikkaaja. Koska muotit ovat helppoja eikä niiden tarvitse olla ihan just sen muotoisia kuin ohjeessa, onnistuu tämä myös lapsilta. Jos kuitenkin teet niitä yksin, suosittelen leikkaamaan osia PALJON etukäteen. Ruusut tehdään kuudesta erilaisesta mallista, joista varsinkin kahta viimeistä kuluu paljon. Jotta hermot eivät petä, kannattaa paloja leikata kyllästymiseen asti ja vaikka vasta toisena päivänä aloittaa ruusujen tekeminen. Kun pääset vauhtiin, kiität itseäsi jälkikäteen. Ruusujen tekeminen kun helpottuu käsien tahmautuessa kukkateipistä ja silloin saat paremman otteen paloista.

  • Lopuksi ruusujen nuppujen teipit kannattaa kiristää rautalangalla kiepauttamalla muutaman kierroksen. Tekemällä näin teippi pysyy kireämpänä ja ruusu tukevampana. Vihreää rautalankaa löytyy myös Kivihaan Cittarista. Rautalangan kanssa kannattaa muistaa, missä sen päät ovat. Niistä saa helposti haavoja sormenpäähän ja se hankaloittaa valkoisten ruusujen tekoa. Rautalangan leikkaamiseen pitää varata rautalankaa leikkaavat pihdit.

  • Kun ruusut ovat valmiit, voi ne värjätä tai jättää valkoisiksi. Me värjäsimme ruusumme tyrnimehulla keltaisiksi. Teimme lasiin tyrnimehun, dippasimme ruusut yksi kerrallaan mehuun ja jätimme kuivaustelineelle kuivamaan. Ruusut tiputtavat vettä märkänä, joten ne kannattaa kuivattaa pesuhuoneessa. Lattia kannattaa erikseen suojata sanomalehdellä, jotta se ei värjäänny. Pyykkitelineelle ruusuja mahtuu ilmavasti riviin, jolloin ne eivät litistä toisiaan. Keltaisia ruusuja saa tyrnimehun lisäksi esimerkiksi appelsiinimehusta, punaisia muun muassa punaherukkamehulla.

  • Ruusut kannattaa kastaa valitsemasi väriseen mehuun melkein teippiin saakka. Mehu leviää kyllä kuivaksi jääviin osiinkin, mutta tärkeintä on pyrkiä pitämään teipit kuivina. Jos teippi kastuu, se voi löystyä, irrota kokonaan tai huonosti kuivuvana jopa homehtua.

  • Totesimme ruusujen näyttävän paremmalta, kun mehu oli vahvaa. Kuivuessa ruusut haalistuivat. Tyrnimehulla tai muulla täysmehulla värjääminen yleensäkin toi ruusuihin kuvioita ja keskiosa tiiviimpänä näytti tummemmalta, kuten oikeaissakin ruusuissa. Sitä ei saanut vesiväreillä, kokeilin.

  • Me annoimme ruusujemme kuivua yön yli ennen kuin niiden terälehtiä pystyi kääntää. Kuten keskimmäisestä kuvasta näkee, ovat ruusut nuppulla käsittelyn jälkeen. Kun terälehtiä kääntää ulospäin esimerkiksi pyöreän kynän tai sukkapuikon avulla, näyttää ne vielä paremmilta. Häissämme kaikki kukat olivat itsetehtyjä tai luonnosta kerättyjä. Kimppuni oli “kehystetty” vaahteranlehdillä vanhempieni pihasta, sulhasen vieheessä oli pihlajanmarjanlehtiä, pöytien kukissa oli metsästä löytyneitä kasveja. Ne sopivat täydellisesti syyshäihin.

Suodatinpussiruusuissa oli myös sekin hyvä puoli, että ne näyttävät ihanilta kotona. Meille jäi noista reilusta sadasta kukasta noin 30 kotiin. Laitoin ne häissämme käytössä olleisiin “maljakoihin” eli tuunattuihin maustekurkkutölkkeihin ja kierrätettäviin lasipulloihin. Ihaninta ruusuissa oli se, ettei niiden katoaminen harmittanut eikä pöytäkoristekukkia tai kimppuani tarvinnut erikseen kuivata.

Teimme tosiaan ruusuja häihimme noin 120 kappaletta. Ne riittivät hyvin, mutta ei olisi haitannut, vaikka niitä olisi ollut vähän enemmänkin. Me teimme ruusut, koska emme halunneet mitään kertakäyttöistä häihimme. Nämä kukat ilahduttavat meitä vielä pitkään ja luulen näiden olleen kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin aidot kukat. Ja silti aivan yhtä näyttäviä.

Seuraavaan kertaan,
Julia

Heitä ilman häät eivät olisi onnistuneet: ammattilaiset

Hääjärjestelyjä aloittaessa tiesimme: tarvitsemme ammattilaisia rinnallemme. Tässä listausta tyypeistä ja yrityksistä, jotka tekivät päivästämme ihanimman ja ikimuistoisen.

Valokuvaajamme: Jarmo Hänninen Photography

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Pyysimme valokuvaajaksemme Jarmo Hännistä, koska pidimme hänen tyylistä kuvata hetkiä. Meidän suunnitelmissa oli ottaa luonnollisia kuvia ja vähemmän poseerattuja. Pidimme paljon Jarmon innosta ja hän todellakin halusi ottaa meistä hyviä kuvia. Hän ei luovuttanut ennen kuin olimme tyytyväisiä.

Meidän häistä otettiin noin 1000 kuvaa. Se on hullu määrä ottaen huomioon, että emme huomanneet valokuvaajamme olevan edes paikalla. Tämä on siis kehu, kuvat puhuvat puolestaan. Saimme juuri sellaisia kuvia kuin halusimmekin: meiningistä, vieraista aidoimmillaan ja meistä ällörakastuneina. Näytti siltä, etteivät vieraat huomanneet kuvaajaa myöskään. Saimme siis kuvia aidoista tilanteista, hymyistä ja itkuista.

Voin suositella Jarmoa valokuvaajana pareille, jotka haluavat omannäköisiä kuvia laadusta tinkimättömältä kamerataiturilta.

Kampaajani: Hoviparturit / Minna

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Valitsin Minnan tekemään kampaukseni tärkeimpään päivääni Minnan ihastuttavan luonteen perusteella. Katsoin Hovipartureiden somesta Minnan tyylin tehdä kampauksia miellyttävän omaa silmääni, päätös oli siten tehty. Juttelimme Minnan kanssa kaduilla ja käytävillä törmätessä siitä, millaisen kampauksen haluaisin. Koekampauspäivänä näytin yhtä mallikuvaa ja kukkaa, ja niin vain Minna taikoi päähäni täydellisen oman näköisen ja häihimme tyyliin sopivan kokonaisuuden.

Hääpäivän kampaus eroaa hieman koekampauksesta, joka siis tehtiin potretteja varten. Syy on täysin minun, en saanut samoja kukkia ostettua. Pidin molemmista kukista paljon, niistä isoimmista valkoisista ja pienimmistä marjojen kanssa. Minnan tuolissa oli hauska istua, aika kului kuin siivillä eikä rasittavan ahdistavaa oman naaman tuijottelua ollut lähes ollenkaan. En tiedä muista, mutta itse inhoan kampaajalla käyntiä, koska joudun katselemaan itseäni niin kauan peilistä. Ehkä tuijottelin Minnaa sitten sen 1,5 tuntia, mitä kampauksen tekeminen kesti. Kivaa ainakin oli, ja kampauksesta tuli juuri häidemme näköinen. Ja ihanaa oli myös se, ettei tarvinnut stressata onnistuuko hiukseni, ammattilaisen käsiin on helppo luottaa.

Meikkaajani: Make-up Nanna West

Kuva: Kathi Schafner

Kuva: Kathi Schafner

Niin kauan kuin olen Nannan tiennyt, olen pitänyt hänen energiasta ja ammattitaidosta. Samasta syystä annoin kasvoni hänen käsiinsä. En antanut Nannalle selkeää suuntaa, annoin hänen tehdä omat taikansa. Ja lopputulos on kaikkien nähtävissä. Tykkäsin paljon.

Usein näkee, että morsiamet meikataan näyttämään joltain muulta kuin itseltään. Olen ollut Nannan kanssa tekemisissä arkenakin, joten hän tietää millaiselta päivittäinen meikkini liikkuvassa autossa tehtynä näyttää. Hän myös tietää, että en halua kakkunaamaa vaan riehumisen kestävän luonnollisen lopputuloksen.

Itse tosiaan meikkaan autossa matkalla kotoa töihin. On mennyt monta viikkoa siitä, kun kotona peilin edessä katsonut naamaani sillä silmällä. Ihailin Nannan tapaa tehdä rauhallisia vetoja ja huolellisia häivytyksiä. Hän osaa yhdistellä värejä ja omien raskaiden luomieni kanssa laittaa silmiinikin varjoja. Hän ei kysellyt turhia vaan teki minusta morsiamen näköisen. Olin nimittäin kärsinyt siitä, etten mielestäni näyttänyt morsiamelta. Kun katsoin valmista lopputulosta, ajattelin olevani valmis avioitumaan. Tiesin myös, että mieheni pitäisi näkemästään, oli sillä merkitystä tai ei.

Lopputulos oli todella hyvä, myös jutustelu oli helppoa ja mukavaa. Nanna on hyväntuulinen, positiivinen ja innostava nainen. Juuri sopivan rauhallinen stressimorsiamen hääpäivään. Ihana lietsomaan onnea, täydellinen vähentämään stressiä ja sopivan auktoriteettinen muistuttamaan tärkeimmäistä, päivästä nauttimisesta.

Pitopalvelumme: Ravintola Flow

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Miten edes aloittaisin Flow:n ylistämisen? Jos ikinä järjestämme isoja juhlia, en edes mieti muuta pitopalvelua. Flow:n kanssa kaikki sujui erittäin helposti ja ammattimaisesti. Tässä kohtaa onnistuimme todella.

Halusimme häihimme kasvispainotteisen menuun. Alkuun ajattelin Runsorissa toimivan Flow:n olevan erityyppinen pitopalvelu, kuin mitä haemme. Emme haluaisi mitään perusruokaa, jota Runsorissa työskentelevät joka päivä syövät (tämä siis käsitykseni Flow:sta. En tosiaan tiedä, koska en työskentele Runsorissa). Vastoin odotuksiani Flow oli niitä harvoja, jotka antoivat meille kasvismenutarjouksen. Olimme hämmentyneitä monen pitopalvelun tapaan olla huomioimatta pyyntömme ja siksi olimme erityisen iloisia Flow:n tarjouksesta ja selkeästä halusta hoitaa tarjoilut häissämme. Koska järjestimme syyshäitä, emme ottaneet edes stressiä pitopalvelun järjestämisestä. Noin reilu kuukausi ennen häitä varasimme pitopalvelumme ja vain noin viikko ennen häitä kävimme sopimassa kuviot selväksi. Nyt jälkikäteen olisimme kyllä voineet varata tämänkin aikaisemmin. Olisi ollut surku, jos emme olisi saaneet Flow:ta.

Järjestimme molemmat ensimmäisiä häitämme. Koska meillä ei ole häidenjärjestelykokemusta, luotimme Flow:n henkilökuntaan kuin kiveen. Flow:n kautta otimme myös kaksi tarjoilijaa häihimme. Nämä tarjoilijat olivat kultaisia hääkansallemme sekä hyvin ammattitaitoisia ja välittäviä meille. He kysyivät kun eivät tienneet ja esittivät ehdotuksia, jos emme osanneet vastata. Ihan täydellinen kumppani häiden järjestelyissä. Iso kiitos teille, olimme teistä aivan älyttömän onnellisia.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä mainitakseni: ruoka oli älyttömän hyvää! Sinänsä huvittavaa, että me saamme kiitokset ruuan mausta. Meillä ei ole sen kanssa mitään osaa eikä arpaa, kaikki kiitokset kuuluvat Flow:n mielettömän ihanalle henkilökunnalle. Kaikki sujui todella hyvin, pitopalveluumme olemme todella tyytyväisiä.

Hääpukuni: Haavemaa ja Kuninkaan Ateljé

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Etsin kauan täydellistä mekkoa häihimme. Kävimme monet hääpukuliikkeet läpi ja täydellinen puku löytyi. Emme kuitenkaan ostaneet sitä täydellisen istuvaa sopivan väristä vaan sen käytännöllisen ja ihanan. Ostimme sen, jonka päällä näin itseni avioituvan. Se löytyi Haavemaasta, Seinäjoelta.

Hääpukujen etsiminen on hyvin hauras ja stressaava hetki. Voin vain kuvitella millaista on palvella panikoivia, sitä oikeaa etsiviä tulevia morsiamia päivästä toiseen pystyen innostumaan toisten juhlasta. Sillä on nimittäin suuri vaikutus, millaisen vaikutelman myyjä antaa pukua sovittaessa. Jos henkilökunta vaikuttaa onnelliselta ja innostuneelta, voi helpommin kuvitella kävelevänsä alttarille juuri siinä puvussa. Mekot eivät siinä hetkessä ole mekkoja vaan unelmia täydellisistä päivästä ja häistä. Ymmärrän täysin, että jokaisesta puvusta ei jaksa innostua, mutta Haavemaassa tunsin iloa oman tilanteeni vuoksi. Se vaikutti suuresti siihen, että pukuni sieltä halusin. Ja sieltä vuokrasimme myös mieheni puvun, emme muualla käyneetkään.

Olen kiitollinen myös Kuninkaan Ateljéelle pukuni muokkauksesta ja sen mahdollistamisesta. Minulla kun oli unelma kokopitkästä mekosta, joka häätanssimme aikana vaan tippuisi alas. Tiesin pukuni olevan erikoinen projekti. Ompelimolla työ otettiin vastaan haasteena, joka suoritettiin kunnialla maaliin. Puvustani näkee, että siihen on lisätty pituutta, mutta se on täysin omaa tyhmyyttäni kun en asetellut kerroksia tarkasti paikalleen. Muuten puvustani tuli täydellinen pidennysosineen. Kävin kokeilemassa mekkoani useaan otteeseen, aina joka kerta se parani entisestään. Palvelu ompelimolla oli kultaista ja välittävää ja tästäkin ammattilaisesta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Puvun irtoaminen onnistui todella hyvin ja olen hyvin kiitollinen siitä, että unelmani pystyttiin toteuttamaan. Isot suosittelut siis myös Kuninkaan Ateljéelle!

Painotyöt: Kirjapaino Prodo Oy

IMG_20180925_094843.jpg

Palosaarella toimiva kirjapaino Prodo painatti meille kutsujemme infopaperit. Halusimme kutsumme näyttävän häidemme teemalta, syksyiseltä ja vähän keltaista mukana. Kutsut oli sidottu nauhalla kiinni, sisältä löytyi infoa kolmessa eri paperissa. Prodossa painatimme valkoiselle paperile tulleet osat. Palvelu Prodossa oli ihan huippua. Alunperin testasimme kutsuja kotona tavalliselle paperille ja sen jälkeen 120g paperille. Ymmärsimme nopeasti, että niiden painattaminen on paljon parempi tapa kuin kotitulostimella tulostaminen.

Pyysimme tulostamaan kutsujen materiaalit paksulle paperille. Kirjapainossa he tiesivät paremmin ja ehdottivat pahville tulostamista. He myös leikkasivat osat erilleen, mikä säästi paljon leikkausvaivaa. Kaasoni kanssa jouduimme leikkelemään ylimääräisiä reunoja niin, että molempien peukalot olivat hetken tunnottomia hermovaurioiden vuoksi. Tämä oli vain omaa pikkumaisuutta, ei yhtään välttämätöntä.

Saimme loppujen lopuksi täydelliset kutsut aikaiseksi. Pahvia oli helppo liimata, eikä tarvinnut murehtia liiman tulemista paperin läpi. Parempi, että kutsu pysyy kasassa kuin säästellä liimassa.

Valmiit kortisteet: Juhlacenter.fi

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Halusimme tehdä koristeet itse, mutta jossain kohtaa tarvitsimme turvautua valmiisiin koristeisiin. Tilasimme häihimme paikkalaput, paperipillit sekä viirit juhlacenter.fi nettikaupasta.

Olin suunnitellut leikkaavani paksusta pahvista paikkakorttien pohjat. Niihin liimaisin sitten nimen ja tittelin. Jossain kohtaa nettikauppoja selatessani huomasin, että ehkä järkevämpää on vain tilata ne valmiina. Ja siitä päätöksestä kiitän itseäni. Tilasin valkoiset paikkakortit hopeilla kuvioilla. Ne olivat juuri sopivan kokoisia ja ilokseni myös samanväristä kuin valkoinen tarrapaperi. Niihin oli siis helppo tarrata nimet niin kuin ne siihen olisi painettu.

Viirejä kaupassa oli monia. Valitsin teemavärimme keltaisen, mutta emme käyttäneet niitä kuitenkaan häissämme. Ne eivät sopineet vanhan talon tunnelmaan. Mr. & Mrs. -viiri sai paikkansa pöydästämme, se oli ihana pieni yksityiskohta. Lisäksi tilasimme ruusunlehtiä, mutta emme niitäkään käyttäneet talon tunnelman ja roskaamattomuuden vuoksi, voin käyttää niitä koristuksessa vaikka tuotekuvien kohdalla useasti myöhemminkin. Paperiset keltaiset pillit tilasin myös juhlacenter.fi:stä, koska viime aikoina olen sympatisoinut syvästi pilli sieraimissa uivia kilpikonnia. Tästä syystä muovipillejä ei meidän juhlissa nähdä.

Vaikka noin puolet tilaamistani tuotteista eivät kuitenkaan olleet käytössä, halusin nostaa juhlatarvikekaupan esille palvelun vuoksi. Tilasin tuotteet häitämme edeltävällä viikolla keskiviikkona. En ollut varma ehtiikö tuotteet meille perille seuraavaksi keskiviikoksi, jonka olin asettanut koristeluiden deadlineksi. Kahden päivän päästä tilauksesta hain tuotteet postista, ihan mieletön vauhti. Ja sähköpostien laatu “hieman” hysteeriselle morsiamelle oli todella asiallista ja ymmärtävää. Kiitos, olitte suurempi apu meille kuin mitä uskottekaan.

Hääbändi: Jenny Malmberg ja bändi

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Kuva: Jarmo Hänninen Photography

Maailman ihanin rokkimimmi Jenny Malmberg oli ensimmäinen varaus, jonka teimme häihimme. Varasimme Jennyn jo kesäkuussa 2017, heti kihlautumisemme jälkeen. Ja näiden taitureiden esiintyminen oli yksi asia, jota odotimme häissämme kaikista eniten. Tiesimme heidän olevan kovia tyyppejä!

Häätanssimme oli Queenin Don’t Stop Me Now. Kuka tahansa ei voi coveroida Freddie Mercurya, mutta Malmbergin nainen täyttää nuo isot saappaat heittämällä. Kun Jenny antoi meille häitämme edeltävänä maanantaina maistiaisia tulevasta, olin kananlihalla ja malttamattomuus iski mieleeni. Halusin juhlia häitämme heti siinä.

Häidemme teema oli “sivistyneet kotibileet”. Ei kotibileet örveltämismielessä vaan rentoudessa ja kotoisassa ilmapiirissä. Kotibileisiin kuuluu hyvä musiikki ja sitä saimme. Tanssilattia oli täynnä koko bileiden ajan. Ainoa harmittava asia oli, ettei Jennylle ja koko bändille ollut koroketta. Jennyn iloitseminen on nimittäin ilo silmälle ja fiilikselle. <3

Olemme maailman onnellisimpia kun saimme Jennyn esiintymään häihimme. Jos järjestäisin uudestaan häitä, Jenny laulaisi siellä koko illan (jos se olisi minusta kiinni). :)

Lopputulema

Lopputulema on: häidemme ammattilaiset mahdollistivat onnistuneen päivän. Vieraat ja apuna olevat ammattilaiset tekevät häät. Kiitos jokaiselle listatulle, nämä eivät ole maksettuja kehuja vaan tulevat aidosti suoraan sydämestä. Toivottavasti olemme muistaneet kehua teitä myös suoraankin. Jos emme, kiitämme vielä useasti tulevaisuudessa.



Seuraavaan kertaan,
Julia

Muuttuiko elämä häiden jälkeen? (osa 1: yksi viikko häistä)

Naimisiin menon ajatellaan olevan elämää mullistava kokemus, jonka jälkeen kaikki muuttuu erilaiseksi. Naisista tulee vihaisia, miehistä laiskoja. Olemme olleet naimisissa nyt vähän yli viikon, miehessä ei mikään muuttunut, minä taas olen ihan sama kuin ennen -nimi vain on eri.

Meidän häitä juhlittiin viime lauantaina täällä Vaasassa. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja syksyinen tuuli vilvoitti juhlakansaa. Meidät vihittiin Mustasaaren kirkossa kello 14, juhlimme yömyöhään Cantareen tiloissa Vöyrinkaupungilla. Vieraita meillä oli 88 henkeä. Kaasoja oli kolme, bestmaneja kaksi.

Saimme häidemme jälkeen ulkomailta tulleet vieraamme kylään vielä yhdeksi yöksi. Maanantai-iltana jouduimme sanomaan heille heipat määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Nämä kaksi naista, jotka ovat olleet elämässäni nyt viiden vuoden ajan, ovat suuri rikkaus. Toinen heistä matkusti salaa ulkomaille, toinen irtisanoi työnsä osallistuakseen häihin ja sen jälkeen reissatakseen ympäri Eurooppaa. Olen nähnyt heidät kolme kertaa vaihtoaikamme loppumisen jälkeen, tällä kertaa hyvästejä ei itketty. Tällä kertaa tiesimme pysyvämme ikuisesti toistemme elämässä mukana, vaikkakin suurimmaksi osaksi etänä. Onneksi olemme suunnitelleet häämatkamme rapakon taakse ja siskoni syntymäpäivälahja on matka Saksaan eli näemme luultavasti taas kotvasen kuluttua.

Tiistaina siis alkoi meidän “arki” avioparina. Lähdimme töihin aamulla, illalla kävimme yhdessä lenkillä ja katselimme lempisarjojamme. Keskiviikkona kävimme avaamassa “avio”tilin pankista, kävimme kartoittamassa Vaasan sohvavalikoimaa ja vahingossa ostimme uuden sohvan. Torstaina kävimme illallisella yhteisen ystävämme luona. Perjantaina toivuimme ensimmäisestä viikosta, lauantaina teimme hetken töitä ja illalla juhlimme avioliittomme viikkopäivää treffeillä Villa Sandvikenissa ja keilaamassa. Arki (tai elämä) alkoi ihanasti.

Uhosin häissämme, ettei mikään muutu. Nämä asiat olen kuitenkin huomannut muuttuneen:

- Pidän vasenta nimetöntäni nyt “valmiina”, siihen ei tarvi lisätä mitään eikä mitään poistaa.
- Edelliseen liittyen: unelmani sormuksen jättämästä jäljestä sormeeni toteutui vasta vihkisormuksen myötä.
- Sana mies tarkoittaa muutakin kuin sukupuolta.
- Sanan “vaimo” analysointi on vielä kesken. Mieheni kyllä tietää, että vaimo ei ole omaisuutta, mutta ilman miestä ei ole vaimoa… Ja mies on tarpeeksi vain miehenä ilman avio-etuliitettäkin.
- Pitkäaikaisten suunnitelmien tekeminen on helpompaa ja ihanampaa. Voimme suunnitella missä haluamme asua, mitä tekisimme ensi kesänä ja mitä ylipäätään haluamme saavuttaa elämässämme.
- Kotona voi olla vielä asteen epäviehättävämpi ja röhnöttää kunnolla sohvalla. Toisen täytyy vain sietää se.
- Voimme vihdoin ostaa sen sohvan, jonka ostosta olemme puhuneet aina “sitten häiden jälkeen”. Ja nyt pääsemme upottamaan sormemme myös muihin projekteihin, joiden hankintaa tai tuunausta olemme siirtäneet.
- Tunnen huonoa omaatuntoa ja epäonnistumisia, kun soitan puhelun ja esittelen itseni vanhalla nimelläni.
- Mies on nyt entistä ihanampi ja rakkaampi. En uskonut tämän muuttuvan.

Palaan muutoksiin myöhemmin, kun niitä tulee lisää. :)


Seuraavaan kertaan,
Julia

Polttarit: hämmentävä onnen päivä

Omat polttarini olivat hämmentävä kokemus, johon olen näiden muutaman kuukauden sisällä palannut mielessäni useaan otteeseen. Koin monia yllätyksiä, vaikkakin rakkaan aviomieheni kyky pitää salaisuuksia on kyseenalainen. Mutta sehän ei ole millään tapaa huono ominaisuus.

Ensimmäisiä tehtäviä oli mallista solmion solmiminen. En osaa sitä tehdä, mutta selvisin tehtävästä voittajana. Ensimmäiset vaimopisteet: check! Erityisesti pidän tässä kuvassa noista hiuksista kainaloni lähettyvillä. :D  Kuva: Jonna Isomaa

Ensimmäisiä tehtäviä oli mallista solmion solmiminen. En osaa sitä tehdä, mutta selvisin tehtävästä voittajana. Ensimmäiset vaimopisteet: check! Erityisesti pidän tässä kuvassa noista hiuksista kainaloni lähettyvillä. :D Kuva: Jonna Isomaa

Polttareitani juhlittiin lauantaina 4.8.2018, kauniina aurinkoisena päivänä Vaasassa. Heräsin varhain aamulla tyttökavereideni yllätyshyökkäykseen. Siitä alkoi päivä, joka oli todella hyvin suunniteltu ja järjestetty. Moni tyttöystävistäni pääsi paikalle ja rakastin sitä päivää todella paljon.

Polttarit olivat kohdallani hämmentävä tapahtuma, koska koskaan aikaisemmin tyttöystäväni eivät ole järjestäneet yhdessä yllätystä, valehdelleet päin naamaa menoistaa tai miettineet mistä saatan pitää tai olla pitämättä. Polttarit on merkittävä hetki, jolloin pitää heittäytyä täysin ystäviesi armoille, luottaen heidän tarkoittavan vain hyvää.

Morsiussaunan jälkeiset fiilikset. Housut täynnä taikinaa: suolaa, vettä, kananmunaa sekä vehnäjauhoja. Naama turpeessa, selkä naarmuilla ja tämän jälkeen kylmään kaivovesisuihkuun. Polttaripäivä oli yksi parhaimmista ikinä. Kuva: Kirsi Perämäki

Morsiussaunan jälkeiset fiilikset. Housut täynnä taikinaa: suolaa, vettä, kananmunaa sekä vehnäjauhoja. Naama turpeessa, selkä naarmuilla ja tämän jälkeen kylmään kaivovesisuihkuun. Polttaripäivä oli yksi parhaimmista ikinä. Kuva: Kirsi Perämäki

Olen utelias ja “vähän” salapoliisi. Omissa polttareissani koin raskaimmaksi tietämättömyyden. Tyttöystäväni yrittivät eksyttää aamulla kotoa rantaan ajamalla kiertotietä. Tiesin kuitenkin suurimman osan matkasta missä olin. Loppumatkasta he saivat pääni sekaisin ja kadotin suuntavaiston. Polttareihini kuului picnic, tehtäviä eri puolella kaupunkia, syömistä, twerkkausta sekä mökkeilyä. Mökillä tehtiin morsiussauna, jotta avioliittomme olisi tuomittu onnistumaan. Siihen kuului myös hellävarainen selän piiskaus sekä sen jälkeinen suolaus. Se sai myös miettimään, onko tämä kirvely avioitumisen arvoista. Kyllä se oli, mutta vain tämän kerran. :)

Polttarini olivat täydelliset, en olisi voinut toivoa enempää. Päivä oli täynnä hämmennystä ja onnea.
Kiitos tytöille ihanasta päivästä. <3

Seuraavaan kertaan,
Julia


Toivon loppuelämämme olevan pitkä

Meidän #jujut -häät juhlittiin lauantaina. Häämme olivat kaikkea, mitä emme osanneet edes unelmoida. Meillä oli hauskaa ja juhlassamme oli ihana tunnelma. Kiitos kaikille, jotka olitte osa päiväämme. <3

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Me aloimme tapailla noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Vuosi sitten kesäkuussa minut yllätettiin kosinnalla. Nyt olemme naimisissa. Joskus elämä yllättää, joskus sitä tietää tasan tarkkaan mitä saa. Nyt kyse on molemmista samaan aikaan. Hän yllättää melkeinpä päivittäin, mutta on silti se, jonka kanssa tiedän viihtyväni.

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Aviomieheni on elämäni kaikki. Hän on iloja, suruja, onnellisia hetkiä ja niitä onnettomia. Hän on siis elämäni koko kirjo. Hän myös haluaa nähdä koko kirjoni nälkäkiukusta onnen kyyneliin. Ja niin haluan minäkin kokea hänen känkkäränkät ja intopiukeena hyppelyt. Näin kolme päivää häiden jälkeen tunne on hyvin voimakas: mikään ei meitä voi erottaa tai viedä pois toistemme luota. Löytäisimme kuitenkin takaisin toistemme viereen. Hänen kanssaan olen onnellisimmillani. Hänen kanssaan on hyvä olla. <3

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Hän on ainoa, jonka edessä kumarran. Hän on myös se, joka käskee nousemaan ylös ennen kuin minä sanon kumartamisen olevan typerää ja tekopyhää. :) Hänet olen tahtonut, hän on elämäni rakkaus.

Kirjoitan vielä myöhemmin lisää häistämme. Nyt iloitsemme siitä energiasta, jonka voimme jälleen käyttää töihimme ja tavalliseen elämäämme. :)

Seuraavaan kertaan,
Julia

Apua, mä menen naimisiin lauantaina!

En koskaan uskonut meneväni naimisiin. Nyt asiat ovat niin pitkällä, että viikonloppuna neiti-elämä loppuu, rouva-elämä alkaa.

Ensimmäiset järkyttävät hetket hääpuvussa. Mielestäni mekko näytti aivan naamiasasulta, vaikka mekko hyvin kaunis olikin. :)

Ensimmäiset järkyttävät hetket hääpuvussa. Mielestäni mekko näytti aivan naamiasasulta, vaikka mekko hyvin kaunis olikin. :)

Tästä alkaa siis kauhulla ja innolla odotettu hääviikko. En osaa sanoa, mikä on tunne, joka sisälläni on. Se on sekoitus pelosta, pienestä stressistä ja häämurehtimisesta. Sen lisäksi se on innostusta, odotusta ja iloa tulevasta. Tänään saamme ensimmäisen häävieraamme kylään, ihana saksalainen ystäväni tulee Vaasaan viikoksi.

Huomenna tiistaina käymme kuvauttamassa hääkuvamme. Meille on se ja sama, sataako taivaalta sammakoita, kuvat otamme huomenna. Keskiviikkona käymme harjoittelemassa kirkolla ja juttelemme papin kanssa elämästämme. Torstaina teen viimeisen työvuoroni neitinä, jännää! :) Torstai-iltapäivänä saamme luoksemme kaukaisimmat vieraat Amerikasta. Perjantaina meille luovutetaan hääpaikkamme avaimet ja pääsemme järjestämään paikkoja kuntoon. Lauantaina onkin pääpäivä. Luulen, että viikko menee nopeasti.

En uskonut meneväni naimisiin, en osannut nähdä itseäni morsiamena. Nyt kun puku on ommeltu, järjestelyt viimesilauksia vaille valmiina ja hääpäivä melkein käsinkosketeltavissa, olen valmis tahtomaan loppuelämäni rakkaimpani käsiin. Olen onnellinen siitä, että iso joukko läheisiämme pääsee juhlistamaan päiväämme. Olen myös varma, että yhteisestä loppuelämästämme (on se sitten pitkä tai lyhyt) tulee onnen, rakkauden ja välillä myös tahdon täyteinen. <3

Häidemme edistymistä voi seurata instagramista nimimerkillä lisaapahkinoita sekä hastagilla #jujut.

Seuraavaan kertaan,
Julia