Kauppani viimeinen päivä on 28.2.2019, miltä se tuntuu?

Kauppani on viimeistä päivää auki torstaina 28.2.2019. Nyt se on päätetty ja siihen on pelottavan lyhyt aika. Kohta joudun luopua minulle rakkaasta. Mutta miltä se tuntuu?

Miltä yrityksen lopettaminen tuntuu? Tällä hetkellä asiat ovat hyvin, suurimmat surut on jo käsitelty.

Miltä yrityksen lopettaminen tuntuu? Tällä hetkellä asiat ovat hyvin, suurimmat surut on jo käsitelty.

Moni meillä käyvä on toivonut, että unohtaisin lopettaa kauppani. Tässä hetkessä se tuntuu todella hyvältä idealta, koska en minäkään halua tästä luopua. Mielelläni pitäisin tätä ikuisuuden, mutta syyt lopettamiseen eivät kuitenkaan katoaisi ja olen jo liian pitkällä lopettamisen kanssa. Voi kuinka haluaisinkin jatkaa, mutta moni asia täällä muistuttaa lopettamisesta, kuten jo tyhjenneet hyllyt ja 15% alennuslaput.

Saan paljon kyselyjä jaksamisestani ja siitä, miltä kaupan sulkeminen tuntuu. On ihana huomata, että maailmassa on empaattisia ihmisiä. Sellaisia, jotka voivat kuvitella kokemani luopumisen tuskan. Minä olen toukokuussa 2017 ruuvannut kalusteita kasaan, maalannut niitä mustiksi ja kehittänyt valikoimaa vaasalaisille. Minä joudun myös katsoa sen kaiken hiipumista ja unelmani katoamista. Voin myös iloita niistä päivistä, jotka saan kaupallani vielä viettää. Työni (kuten kaikki työt yleensä) ei aina ole pelkkää juhlaa vaan riippuu päivästä, millä fiiliksellä kaupallani olen. Joskus ahdistaa ja surettaa, mutta useammin olen ollut onnellinen ja katsonut kauppaa ylpeydellä.

Kaupan lopettaminen on raskasta, mutta ei yhtä raskasta kuin mitä kuvittelin sen olevan. Luulen tämän helppouden johtuvan siitä, että prosessoin lopettamisen aiheuttamia tunteita jo etukäteen ja olen vähentänyt huomattavasti työntekoa, jotta saisin enemmän aikaa sulatella asioista. Lopettamisuutisemme on ollut julkista nyt kuukauden ajan, mutta minä olen siitä tiennyt jo monta kuukautta. Sain sitä pohtia, suunnitella ja surra etukäteen. Ilmoitin lopettamisesta vasta kun olin käsitellyt lopettamisen surut pääni sisällä. Monesti olen salaa itkenyt sitä, purkanut kiukun lenkkipolulla ja miettinyt, miksi en voi vaan heittää hanskoja tieskiin ja lähteä pois. Olen kulisseissa kerännyt voimia, jotta jaksan hoitaa tämän kunnialla. Raskasta oli viime vuoden lopussa, kun en kenellekään siitä voinut kertoa. En saanut näitä välittäviä kommentteja, koska murheistani ei vielä tiedetty. Oli suuri helpotus kertoa suurimmasta salaisuudesta julkisesti ja saada jutella siitä avoimesti. Surra sitä ihanien asiakkaidemme kanssa.

Konkurssi ja kaupan lopettaminen tuntuu nyt pelkästään asialta, joka täytyy hoitaa. Ei se kivaa ole, mutta ei yhtään niin kurjaa kuin voisi luulla. “Mitä kuuluu” -kysymykseen vastaan “hyvää” ja tarkoitan sitä. Pidän kauppaa vielä noin viikon verran, kuun viimeiseen päivään saakka. Sen jälkeen teen jotain muuta. Asiat järjestyvät omalla painollaan ja kaikki on hyvin. Suurimman surun olen jo käsitellyt, nukun nykyään hyvin ja nauran muutenkin kuin yliväsyneenä. Jaksan nykyään taas vitsailla, suunnitella kivoja juttuja ja iloita keväästä. Vuodenvaihteen aikoihin en jaksanut tehdä kuin välttämättömän. Kevät, järkevä työvuorosuunnittelu ja lopettamisuutisemme yllättävän positiivinen vastaanotto on auttanut paljon jaksamaan. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Seuraavaan kertaan,
Julia

Luovun kaupastani

Tätä on vaikea kirjoittaa, tähän kiteytyy niin monia tunteita ja unelmia. Luovun kaupastani alkuvuoden 2019 aikana. Aikataulu on tosin vielä avoin. Asiat voivat edetä nopeastikin, kuitenkin viimeistään maaliskuussa sanon heipat kaupalleni. Päätös on pitkän pohdinnan tulos ja siihen on vaikuttanut monet asiat. Nyt vasta saan niistä kertoa.

IMG_20190115_230306.jpg

Avasin kauppani toukokuussa 2017 täynnä tarmoa ja toiveita, mihin kauppaani haluan viedä, millaisena haluaisin sen nähdä. Tein ympäripyöreitä päiviä opetellen uusia taitoja esimiestyöstä, asiakaspalveluun ja kirjanpitoon. Asia kerrallaan kauppani alkoi näyttää siltä, miltä sen halusin. Suuret unelmani kauppani kannattavuusasteesta, työnmäärän laskusta ja oman vapaa-ajan takaisin saamisesta eivät kuitenkaan toteutuneet. En voinut muuta kuin laittaa kädet ylös, luovuttaa.

Rakastan kauppaani koko sydämestäni ja se on ollut yksi parhaimmista ja opettavimmista asioista tähän asti. Olen elänyt kaupalleni: murehtinut, iloinnut, onnistunut ja pettynyt. Olen tehnyt hullunlailla töitä, olen myös saanut pidettyä tarvitsemiani vapaapäiviä. Olen järjestänyt ison määrän kampanjoita suunnittelusta toteutukseen asti. Olen oppinut tekemään lakisääteisiä tehtäviä ja edustamaan yritystäni monissa tilaisuuksissa. Olen oppinut tuntemaan rajani, olen myös oppinut tunnistamaan, missä olen hyvä ja mitä pitää kehittää tulevaisuutta silmällä pitäen. Tiedän olevani kova luu ja periksiantamaton.

Olen kehittynyt hirveästi esimiehenä, rekrytoijana sekä toimitusjohtajana kirjanpitovelvollisuuksineen. Olen oppinut tuntemaan ison joukon ihmisiä, joille ilman tätä kokemusta en olisi ehkä koskaan puhunut. Olen käynyt läpi tunteita, joita en aikaisemmin ole tunnistanut. Olen löytänyt sisäisen innon kirjoittamiselle ja tavan päästää luovuuteni valloille. Olen saanut toteuttaa itseäni kauppani avulla, olen myös saanut kehittyä ihmisenä.

Päällimmäinen syy, miksi luovun kaupastani on sen sitovuus ja halu tehdä jotain muuta. Kauppani sitoo minut keskittämään kaikki voimani siihen, kauppiaana työni on olla töissä kaupallani. Kauppani ei tuota niin paljoa, että voisin olla pitempiä aikoja pois työmaalta. En siis koskaan pääse vapaalle, mutta en kuitenkaan saa ansaitsemaani korvausta kovasta työnteosta. Kaipaisin elämääni hieman vakautta ja varmuutta myös taloudellisella puolella. Koen, että hyppy tuntemattomaan on tarpeen nyt. Jos en nyt hyppäisi, tekisin sen kuitenkin jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin, tässä kohtaa ennemmin on parempi vaihtoehto.

Kauppani on arjenluksusta. Se on kaupungin kaunein timantti, hyvänmielen keidas ja jutustelupaikka. Se on paikka, jossa ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Jos kuitenkin tunnet huonoa omaatuntoa, löytyy kaupaltani myös se parempi vaihtoehto sille lohturuuallesi. Henkilökunta on läsnä, juttelee asioista ja on kiinnostunut oppimaan lisää. Kaupalleni on helppo tulla tutustumaan tuotteisiin ja siellä saat apua erikoisruokavaliokokkailuun. Me olemme toimineet vaasalaisia varten, sydämellä.

Tässä tilanteessa jatkajan löytäminen on haastavaa, joten valmistaudun kauppani purkamiseen. Paras skenaario olisi, että joku ottaisi kauppani johdettavaksi. Opettaisin kaiken minkä tiedän, maksaisin siitä aluksi vaikka palkkaakin. Kertoisin mitkä tuottet ovat vakkareidemme valitsemia, mitkä omaa tulkintaani. Kertoisin mistä saat tilattua tuotteet parhaimmilla hinnoilla, miten työvuorosuunnittelua kannattaa tehdä. Opettaisin myös mitä joulu meille tarkoittaa ja miten kesälomat kannattaa järjestää. Mikä olisi ihanampaa kuin työskennellä omassa kaupassa ihanien työntekijöiden kanssa? Jos minä tai ketju emme löydä työlleni jatkajaa, jää Vaasa ilman kaltaistamme herkkusuun paratiisia, taas. Tunnen tästä huonoa omaatuntoa sekä pettymystä. Lupasin, että kauppa on täällä jäädäkseen.

Koska luovun kaupastani näin muutaman vuoden jälkeen, saan maksaa yritykseni lopettamisesta johtuvia oppirahojani vielä hyväsen aikaa henkilökohtaisella tasolla. Jos kaipaatte joukkoonne asiakaspalvelun ammattilaista, luovaa kirjoittajaa, ihan mitä tahansa oppivaa toimistorottaa tai markkinoinnin ja tapahtumien järjestäjää, ottakaa yhteyttä julia.loukiainen (at) gmail.com ja lähetän teille lisätietoja osaamisestani.

Luovun siis kaupastani, jotta pääsisin toteuttamaan itseäni vapaammin. Olen pahoillani siitä pettymyksestä, jonka varsinkin vakioasiakkaamme joutunevat kokemaan. Vakioasiakkaidemme vuoksi haluaisin olla kaupallani aina, kunhan siinä sivussa ehtisin muuhunkin, esimerkiksi nukkumaan ja tekemään ruokaa.

Seuraavaan kertaan,
Julia