Muuttuiko elämä häiden jälkeen? (osa 1: yksi viikko häistä)

Naimisiin menon ajatellaan olevan elämää mullistava kokemus, jonka jälkeen kaikki muuttuu erilaiseksi. Naisista tulee vihaisia, miehistä laiskoja. Olemme olleet naimisissa nyt vähän yli viikon, miehessä ei mikään muuttunut, minä taas olen ihan sama kuin ennen -nimi vain on eri.

Meidän häitä juhlittiin viime lauantaina täällä Vaasassa. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja syksyinen tuuli vilvoitti juhlakansaa. Meidät vihittiin Mustasaaren kirkossa kello 14, juhlimme yömyöhään Cantareen tiloissa Vöyrinkaupungilla. Vieraita meillä oli 88 henkeä. Kaasoja oli kolme, bestmaneja kaksi.

Saimme häidemme jälkeen ulkomailta tulleet vieraamme kylään vielä yhdeksi yöksi. Maanantai-iltana jouduimme sanomaan heille heipat määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Nämä kaksi naista, jotka ovat olleet elämässäni nyt viiden vuoden ajan, ovat suuri rikkaus. Toinen heistä matkusti salaa ulkomaille, toinen irtisanoi työnsä osallistuakseen häihin ja sen jälkeen reissatakseen ympäri Eurooppaa. Olen nähnyt heidät kolme kertaa vaihtoaikamme loppumisen jälkeen, tällä kertaa hyvästejä ei itketty. Tällä kertaa tiesimme pysyvämme ikuisesti toistemme elämässä mukana, vaikkakin suurimmaksi osaksi etänä. Onneksi olemme suunnitelleet häämatkamme rapakon taakse ja siskoni syntymäpäivälahja on matka Saksaan eli näemme luultavasti taas kotvasen kuluttua.

Tiistaina siis alkoi meidän “arki” avioparina. Lähdimme töihin aamulla, illalla kävimme yhdessä lenkillä ja katselimme lempisarjojamme. Keskiviikkona kävimme avaamassa “avio”tilin pankista, kävimme kartoittamassa Vaasan sohvavalikoimaa ja vahingossa ostimme uuden sohvan. Torstaina kävimme illallisella yhteisen ystävämme luona. Perjantaina toivuimme ensimmäisestä viikosta, lauantaina teimme hetken töitä ja illalla juhlimme avioliittomme viikkopäivää treffeillä Villa Sandvikenissa ja keilaamassa. Arki (tai elämä) alkoi ihanasti.

Uhosin häissämme, ettei mikään muutu. Nämä asiat olen kuitenkin huomannut muuttuneen:

- Pidän vasenta nimetöntäni nyt “valmiina”, siihen ei tarvi lisätä mitään eikä mitään poistaa.
- Edelliseen liittyen: unelmani sormuksen jättämästä jäljestä sormeeni toteutui vasta vihkisormuksen myötä.
- Sana mies tarkoittaa muutakin kuin sukupuolta.
- Sanan “vaimo” analysointi on vielä kesken. Mieheni kyllä tietää, että vaimo ei ole omaisuutta, mutta ilman miestä ei ole vaimoa… Ja mies on tarpeeksi vain miehenä ilman avio-etuliitettäkin.
- Pitkäaikaisten suunnitelmien tekeminen on helpompaa ja ihanampaa. Voimme suunnitella missä haluamme asua, mitä tekisimme ensi kesänä ja mitä ylipäätään haluamme saavuttaa elämässämme.
- Kotona voi olla vielä asteen epäviehättävämpi ja röhnöttää kunnolla sohvalla. Toisen täytyy vain sietää se.
- Voimme vihdoin ostaa sen sohvan, jonka ostosta olemme puhuneet aina “sitten häiden jälkeen”. Ja nyt pääsemme upottamaan sormemme myös muihin projekteihin, joiden hankintaa tai tuunausta olemme siirtäneet.
- Tunnen huonoa omaatuntoa ja epäonnistumisia, kun soitan puhelun ja esittelen itseni vanhalla nimelläni.
- Mies on nyt entistä ihanampi ja rakkaampi. En uskonut tämän muuttuvan.

Palaan muutoksiin myöhemmin, kun niitä tulee lisää. :)


Seuraavaan kertaan,
Julia

Toivon loppuelämämme olevan pitkä

Meidän #jujut -häät juhlittiin lauantaina. Häämme olivat kaikkea, mitä emme osanneet edes unelmoida. Meillä oli hauskaa ja juhlassamme oli ihana tunnelma. Kiitos kaikille, jotka olitte osa päiväämme. <3

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Me aloimme tapailla noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Vuosi sitten kesäkuussa minut yllätettiin kosinnalla. Nyt olemme naimisissa. Joskus elämä yllättää, joskus sitä tietää tasan tarkkaan mitä saa. Nyt kyse on molemmista samaan aikaan. Hän yllättää melkeinpä päivittäin, mutta on silti se, jonka kanssa tiedän viihtyväni.

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Aviomieheni on elämäni kaikki. Hän on iloja, suruja, onnellisia hetkiä ja niitä onnettomia. Hän on siis elämäni koko kirjo. Hän myös haluaa nähdä koko kirjoni nälkäkiukusta onnen kyyneliin. Ja niin haluan minäkin kokea hänen känkkäränkät ja intopiukeena hyppelyt. Näin kolme päivää häiden jälkeen tunne on hyvin voimakas: mikään ei meitä voi erottaa tai viedä pois toistemme luota. Löytäisimme kuitenkin takaisin toistemme viereen. Hänen kanssaan olen onnellisimmillani. Hänen kanssaan on hyvä olla. <3

Kuva:  Jarmo Hänninen Photography , Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Kuva: Jarmo Hänninen Photography, Hiukset: Hoviparturit / Minna, Meikki: Nanna West

Hän on ainoa, jonka edessä kumarran. Hän on myös se, joka käskee nousemaan ylös ennen kuin minä sanon kumartamisen olevan typerää ja tekopyhää. :) Hänet olen tahtonut, hän on elämäni rakkaus.

Kirjoitan vielä myöhemmin lisää häistämme. Nyt iloitsemme siitä energiasta, jonka voimme jälleen käyttää töihimme ja tavalliseen elämäämme. :)

Seuraavaan kertaan,
Julia