Rohkeiden valintojen vaikeus

Wikipedia sanoo rohkeudesta näin: Rohkeus on uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, vaarasta, epävarmuudesta tai uhkailusta. Esimerkiksi benji-hypyn tehnyttä ihmistä voidaan pitää rohkeana. "Fyysinen rohkeus" on rohkeutta kohdata fyysistä kipua, kärsimystä tai kuoleman uhkaa, kun taas "moraalinen rohkeus" on kyky toimia oikein välittämättä vastustuksesta, häpeästä, skandaalista tai vähättelystä. Rohkeus on yksi  kardinaalihyveistä. Rohkeus on subjektiivinen kokemus, sitä mikä yhdelle on rohkeaa on toiselle tavanomaista. Noh, olenko minä rohkea?

1498012_10201780966538753_592168729_o.jpg

Kun perustin kauppani, en kokenut olevani rohkea. Minä näin itseni kauppiaana ja näin kaupassani suuren potentiaalin. Käärin hihani ja aloin hommiin. Yksi asia kerrallaan opettelin käsitteitä ja kokonaisuuksia, kunnes aloin niistä tajuta jotain. Lopulta tulin oman kauppani ammattilaiseksi. Olin se, joka tietää kaikista eniten.

Ei se helpolla tullut. Muutos ja pelko asioiden menevän huonoon suuntaan oli kokoajan läsnä. Piirsin tarkat ja synkät uhkakuvat mieleeni, mutta näiden avulla toisaalta tiesin tasan tarkkaan minne en mene tai mihin asti en anna asioiden mutkistuvan. Olen usein valvonut öitä murehtien, kärsinyt keskittymisvaikeuksista ja saanut jäätäviä vatsanväänteitä. Olen pelännyt ottaa seuraavaa askelta, asettaa itseni kritiikille alttiiksi sekä toivonut tahdonvoimani olevan välttämättömiä muutoksia vahvempi. Usein näin on onnekseni ollut.

Pelolta minua on suojellut tarve tehdä oikein ja halu tehdä esimiestyötä kunnialla vastuuta kantaen. Kun työni on toimia oman yritykseni parhaaksi, kuuluu siihen myös rohkeus tehdä vaikeita päätöksiä. Juuri niitä, joita en haluaisi tehdä. En välttämättä tekisi niitä, jos työni olisi vaalia omaa onneani ja pysyä mukavuusalueillani. Työni on pitää huolta yrityksestä ja tehdä sitä koskevia päätöksiä parhaimman tietoni mukaan. Silloin rohkea valinta on tehdä oikein, ei välttämättä kuunnella sydäntä vaan järkeä. Ja joissakin asioissa myös toisinkin päin. Järki antaa vääriä signaaleja ja sydän on se, jolla on paras tieto.

Jokaisella meillä on vain yksi elämä (ehkä). Jos antaa pelolle valtaa, murenevat unelmat varmasti. Jos rohkeutta on toteuttaa omaa sisintä, olen oikealla tiellä. Kun ilmoitin kauppani lopettamisesta, vaati se suurta periksiantamattomuutta ja järjestelmällisyyttä. Koskaan aikaisemmin en ole tuntenut niin suurta epäröintiä kuin lehdistötiedotteiden lähettämisen hetkellä. Hetkenä, jolloin teksti oli kirjoitettu, mutta lähetä-nappulaa pitäisi painaa. Silloin vielä mietin mukavuusalueella pysymistä ja kulissien pitämistä päällä. Silloin koin rohkeuden tunteita pelottavan tuntemattoman edessä. Olin hyppäämässä suoraan syvään päähän, koska matalaa ei ollut. Se oli tehtävä nyt tai ei koskaan. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka olin tehnyt kriisiviestintäsuunitelman jo kuukautta aikaisemmin. Halusin tehdä siitä mahdollisimman helppoa ja varmistaa työni olevan aikataulussa pysymistä ja suunnitelman noudattamista. Ei suunnitelman noudattaminen ole rohkeutta, se on järjestelmällisyyttä. Suunnitelman kirjoittaminen taas oli osoitus ammattitaidosta. Rohkeutta on yksittäiset epämiellyttävät teot.

Mikä mielestäni on rohkeaa? Olen saanut tehdä monia rohkeaksikin luonnehdittuja asioita elämässäni. Olen se muutosmyönteinen, joka irvisti kerhokuvassa, vaikka kuvaaja on varmasti pyytänyt hymyilemään. Olen ollut se pikkutyttö (koin tarpeelliseksi korostaa pikku-sanalla sitä, että tästä on jo jonkin aikaa), joka äänteli “kauneimpia” säveliä (ei siis sanoja vaan pelkkää limat kurkusta irrottavaa mölinää) kaverinsa kanssa kiven takana koiraa ulkoiluttavalle naapurin sedälle uskoen, ettei hän varmastikaan tiedä ketkä siellä kiven takana ovat. Olen se, joka tupeerasi hiuksensa röllipeikkotakkuun, koska se oli omasta mielestä siistiä. Olin se, joka käytti verkkareita koulussa, vaikka se oli jonkun mielestä noloa. Olin myös se, joka muutti yksin vaihtoon vuodeksi saaden satoja ihania muistoja koko loppuelämäksi. Olen ollut se, joka tarttuu tilaisuuksiin mahdollisuuksina oppia ja ymmärtää lisää itsestä ja maailmasta. Myös se, joka tunsi tarkasti miesmakunsa ja laati kymmenen kohdan kriteerilistan. Ja myöhemmin rakastuin mieheen, joka ei täyttänyt ensimmäistäkään kohtaa tästä listasta. Olen se, joka pystyy myöntämään olleen väärässä ja onnekseni olen ollut rohkea valitsemaan sen rohkean valinnan, kun järki sanoo “ei todellakaan”. Olen puolustanut heikompaa, koska olen uskonut sen olevan oikein. Olen tehnyt valintoja itseäni kuunnellen, muiden odotuksista huolimatta. Kun nykyisyyttä peilaa tätä taustaa vasten ei ole ihme, että olen myös se, joka teki vaikean päätöksen yrityksen parhaaksi, vaikka se riitelee oman mukavuusalueella pysymisen kanssa. Olen uskaltanut laittaa itseni arvostelulle alttiiksi, koska koen vahvaa vastuuntuntoa ja tarvetta tehdä asiat järkeni ja sydämeni hyväksi osoittamalla tavalla.

Olen rohkea kun valitsen oman polkuni. Suurinta ja myös merkityksellisintä rohkeutta on kuitenkin kertoa omat heikkoudet sekä epäröinnin hetket ääneen ja luottaa siihen, että on silti aivan täydellisen hyvä. Edes sille yhdelle erityiselle. <3

Seuraavaan kertaan,
Julia

PS. Tässä on ihan mahtava listaus rohkeudesta: Mielenihmeiden 50 rohkeaa tekoa.