Mitä lupasin uutena vuotena?

Vietin uudenvuodenaaton ystäväni kanssa kaksin kotosalla ennen keskustaan lähtöämme. Remppailimme #vaimoremppaa uuden innovaation makuuhuoneen seinän ja vaatekaappien ovien maalamisen kanssa. Mietimme nopean hetken siinä touhuamisen keskellä, mitä lupaisimme uutena vuotena. Emme mielestäni koskaan mitään muistaneet luvata. Koska näin kävi ja vuosi on jo monta päivää vanha, teen nyt lupaukseni.

Uusivuosi.jpg


Vuodelle 2019 lupaan:

  • Keskittyä voimaan hyvin.
    Kehopositiivisuus oli yksi suurimmista oivalluksista vuoden 2018 lopussa. Aloin katsoa Tytti Shemeikan Vatsamielenosoitus- kanavaa Youtubesta. Kanavan ansiosta aloin pohtia sitä, mitä muut odottavat ja mitä itse haluan. Mikä on minulle tarpeeksi?

    Minäkin yli 180cm pitkänä olen saanut osaksi katseita kroppani vuoksi. Teini-Julia piti itseään aina lihavampana kuin muut, sillä vaatteet istuivat aivan erilailla omassa kropassani verratuna esim. itseäni vain 10cm lyhyempiin tyttöihin. Nyt kun katson kuvia teiniajoilta, olin hoikka kuin hento kukka. Pitkä XL-kokoisia vaatteita käyttävä tyttö, joka näki peilistä vatsamakkarat ja vaatteiden kokolaput ennemmin kuin sen, että ne ovat kokonsa vuoksi vain tarpeeksi pitkiä.

    Olen siis kiitollinen Tytille kanavan perustamisesta ja asiasta ääntä pitämisestä. Hän on tehnyt äärettömän tärkeää työtä ja huutanut niin kovaa, että se minunkin korviin ja tajuntaan on yltänyt. Sillä ei ole väliä minkä kokoinen olet, täytätkö yhteiskunnan normit tai minkä kokoisia vaatteita käytät. Tärkeintä on ymmärtää, että kaikki vartalot ovat hyviä juuri sellaisina eikä sinun pidä muiden vuoksi tehdä mitään. Sitä ajatusta pidän mukanani. Vaikka painoa teiniajoilta on tullut 30 kg lisää, ei minun tarvitse laihduttaa, olla samasta muotista puristettu tai miettiä, mitähän muut makkaroistani ajattelevat. Kannan ne ylpeydellä ja muiden ajatuksilla omasta kropastani ei ole mitään merkitystä. Tätä ajatusta siis lupaan pitää mukanani.

  • Edes yrittää liikkua säännöllisesti

    Kaipaan kunnon hikoilua. Teen töitä niin paljon, että olen vapaa-aika-laiskistunut melkeinpä täysin. Haluaisin aloittaa lenkkeilyn, salilla käymisen ja innostua jostain lajista. Mihinkään en pysty tällä hetkellä sitoutua työni vuoksi, mutta haluaisin löytää jonkun mukavan tavan tuulettaa päätä.

    Edelliseen kohtaan liittyen ensimmäistä kertaa en halua urheilla siksi, että saisin pudotettua painoa. Haluaisin purkaa paineita, hikoilla murheita pois ja jaksaa paremmin. Jollain tapaa todella lohdullinen ajatus. Ei se haittaisi, vaikka muutama kilo tippuisi, mutta ei tarvitse. Lupauksen pitäminen ei ole sidottu siihen putoaako paino, se voi ihan hyvin myös nousta. Kyse on nyt liikkumisesta.

    En muista oliko se häitä varten (tai ihan muuten vain) kun sanoin, ettei haittaisi vaikka laihtuisin noin 5 kg. Äitini nauroi tavalleni pudottaa painoa, koska en halunnut käydä vaa’alla. En edes ottamassa alkupainoa saatika sitten seurata kehitystä oikeiden numeroiden avulla. Päätin olla tyytyväinen, kun minusta tuntui 5kg kevyemmältä. Kyllä kai siihen pääsinkin, vaikka en häitämme varten laihduttanut aktiivisesti grammaakaan. Ostin sopivan kokoisen puvun ja puin jalkaani mukavat tennarit. Ja uskoin siihen, että hääviikko on sen verran intensiivinen, että unohtaisin syödä jolloin hetkellisesti laihtuu mekkoon sopivaksi, vaikka pääsisikin muutaman kilon kerryttämään. :)

  • Olla vaatimatta itseltäni liikoja

    Välillä unohdan, etten ole yli-ihminen ja en pysty kaikkeen tahtomaani. Asiat eivät suju aina kuten olen ne suunnitellut ja joudun nielemään pettymykseni. Yritän tänä vuonna olla itselle armollisempi ja antaa myös kokea niitä ihmisyyden hetkiä ainaisen kuuhun kurkottamisen sijasta.

  • Hankkia uusia taitoja

    Olen jo pitkään halunnut oppia uusia kädentaitoja. Tämän lupauksen voin pitää, jos oikeasti menen kursseilleni, joihin ehdin jo ilmoittautua. Eilen (2.1.19) aukesi Vaasa-opiston ilmoittautuminen ja ilmoitin itseni jo kahdelle kurssille. Jos syksyllä on aikaa, haluaisin osallistua puutyökurssille ja tehdä itse kotimme kaipaamia huonekaluja. Toisaalta verhoilukurssi olisi myös kiva. Lisäksi haluaisin kehittyä valokuvauksessa ja kuvien käsittelyssä. Ja samalla yritän olla itselleni armollinen kaikkien kehityskohteideni kanssa. Hmmm…

  • Antaa enemmän aikaa läheisilleni

    Haluaisin olla enemmän läsnä minulle tärkeiden ihmisten elämässä. Vuonna 2019 pyrin muistamaan parisuhdettani, perhettäni ja ystäviäni enemmän. Lupaan laittaa viestiä useammin ja vastata kaikkiin lähetettyihin viesteihin. Lupaan kuunnella ja jakaa omia murheita enemmän. Lupaan olla aidompi.

Kolme vuotta sitten, vuodeksi 2016 (aika menee tosi nopeasti), lupasin käydä oluella joka maanantai. Se oli paras uudenvuodenlupaukseni, jonka olen koskaan pitänyt. En silloin pitänyt oluista ja halusin laajentaa omena-allergisen juomavalikoimaa. Päätin maanantain olevan hyvä päivä, sillä viikko alkaisi rennosti ja joisin todellakin vain sen yhden oluen. Vuosi alkoi lupaavasti, kun jo alkuvuoden aikana rakastuin mieheeni, kävimme yhdessä useasti maanantaikaljoilla ja käsitykseni oluista laajentui hurjasti. Vuoden aikana jäi kaksi maanantaita välistä, koska kumpaisenakin kertana olin antibiooteilla. Siitä lähtien olen etsinyt vastaavaa lupausta itselleni sitä löytämättä. Ymmärsin, ettei lupausten tarvitse olla “järkeviä” vaan juuri sellaisia kuin tahdot.

Maanantaikalja oli sinänsä hyvä lupaus, sillä se oli selkeä: juo olut maanantaina. Tänä vuonna en halua suorittaa mitään vaan keskittyä hyvään oloon. En halua epäonnistua lupausten rikkoutuessa, joten lupaan ympäripyöreitä asioita. Eikö se olekin niin, että kukin päättää itse, mitä ja millä tavalla lupaa. Mennään siis näillä. :)

Seuraavaan kertaan,
Julia