Yrittäjän päivän puhe 5.9.2018 : Supermuija ja luuseri

Sain kunnian pitää puheen Vasekin ja Vaasan yrittäjien järjestämässä yrittäjän päivän tilaisuudessa. Koska yrittäminen ei ole yksinkertaista, haluan julkaista muistiinpanoni kaikille nähtäväksi. :)

1 kansi.JPG

Supermuija ja luuseri, yrittäjyyden ristiriitoja

Moi, mä olen Julia, toimitusjohtaja ja 26-vuotias yrittäjä. Mulla on Rewell Centerissä ekokauppa. Meillä pääpaino on siis irtotuotteissa eli luomu pähkinöissä, kuivahedelmissä, herkuissa kuten kotimaisissa lakuissa, tummasuklaaomenarenkaissa ja inkiväärikarkeissa sekä ruuanlaiton tarvikkeissa. Sen lisäksi meillä on laaja tee-, välipalapatukka ja juomavalikoima. Olen Rewell Centerin yrittäjäyhdistyksen hallituksen jäsen. Aggressioitani puran pelaamalla pesistä naisten harrastejoukkueessa, turhat melut päästän laulamalla pop- ja rockkuorossa sekä menen naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa lokakuussa.

Kun sain kunnian pitää yrittäjän puheenvuoron tässä tilaisuudessa sain heti ajatuksen siitä, että mitä yrittäjän pitää olla pärjätäkseen. Tajusin, ettei tarkoitus ole kisata siitä, kuka tekee eniten töitä, kuka on väsyneempi tai kenellä on rankkaa. Varmasti löytyy ihmisiä, jotka tekevät enemmän töitä, joustavat enemmän ja elävät yritykselleen täydemmin. Aloin listata yrittäjyyttä helpottavia adjektiiveja tai asioita ja huomasin, että aika usein ne on toistensa vastakohtia. Tästä siis kehkeytyi otsikko ”supermuija ja luuseri, yrittäjyyden ristiriidat”. Kerron vähän kokemuksia tästä puoletoista vuoden matkasta, miten olen saanut kokea yrittäjyyden nahoissani.

Olla luova mutta täsmällinen

1 luova.JPG
  • Olen markkinoinnin tradenomi VAMKista valmistunut, eniten pidän työssäni visuaalisuudesta, siitä miltä asiat näyttää ja miten ne tuodaan esille. Kuvien ottamisessa olen kehittynyt huikeasti vuodentakaisesta, markkinointitekstejä kirjoitan nopeammin ja arvontoja ja muita ”tapahtumia” järjestän näppärämmin. Mutta se ei riitä. Yrittäjänä pitää myös olla täsmällinen. Ei auta, jos kirjanpitoa tekee sinne päin tai tuotteiden päivämäärät tietää suurinpiirtein, ne pitää osata tarkkaan. Myös työehtosopimukset pitää hallita, miten tehdään ongelmatilanteissa, tai mitä ylipäätään tarvitaan ettei joudu ongelmiin. Luovana tällaisten opetteleminen on ollut hankalaa, tekisi mieli vaan tohottaa menemään pääkolmantena jalkana ja kyllä kaikki selviää. Kuukauden kirjanpidon jätän melkeinpä aina deadlineen, vaikka se on vain muutaman valmiin raportin hakemista intrasta. Ei siis auta, että on hyvä kirjoittamaan ja puhumaan asioita puolelleen, jos juttelee kirjanpitäjän kanssa. Hänen kanssaan minä olen se joka joustaa silloinkin kun olen jo repeämäisillään.

1 kova.PNG

Olla kova ja pehmeä

  • Kun kirjoitan sähköposteja riippuen asiasta allekirjoitan ne joko kauppiaana tai toimitusjohtajana. Käytin toimitusjohtajaa aina ikävissä asioissa, kunnes eräs ystäväni joka työkseen auttaa yrittäjiä neuvoi käyttämään kauppiasta. Siitä tulee kuulemma hellunen ja sympaattinen fiilis ja sellaista autetaan helpommin kuin vihaista toimitusjohtajaa. Siitä lähtien olen enemmän ollut hupsu kauppias Rewellistä kuin kivenkova toimitusjohtaja Vaasasta. Vieroksun korporaatiomeininkiä siitä, että yritykset on kovia ja kasvottomia. Mun kauppa Rewellissä on useimmiten söpö ja helpostilähestyttävä ja samanlainen on sen takana toimiva yrityskin. Joskus kuitenkin tämä ihana hyvänmielen kauppias joutuu pukemaan toimitusjohtajahousut jalkaan ja esittää vaatimuksia. Jos ei ole luonnostaan kova tai tottunut esittämään kovaa työssään, tehdä lakisääteinen velvoite toimia yrityksen parhaaksi, pitää tämäkin opetella ja onnistuessaan tässäkin on voittaja fiilis.

Olla esimerkillinen ja inhimillinen

1  esimerkki.PNG
  • Tämän asian olen kokenut ehkä vaikeammaksi yrittäjyydessä: olla esimerkillinen mutta inhimillinen samaan aikaan. Mulla on ekokauppa Vaasan keskustassa, otan työni supervakavasti, kaupassani on paljon fyysistä ja henkistä pääomaa kiinni. Tästä syystä yritän olla esimerkillinen niin työssäni kuin vapaa-ajallani. En koskaan pääse irti työstä, sillä edustan yritystäni silloinkin kun en ole töissä. Kun olen ystäväni kanssa yksillä terasilla moikkaan asiakkaitani ja tunnen huonoa omaatuntoa tuopistani ja mietin millaisen kuvan se antaa minusta. Koska ekokauppaimagoon ei kuulu oluttuoppi keskellä päivää, painiskelen ajatusmonstereiden kanssa siitä onko se oikein. Toisaalta olen alle 30-vuotias normaali elämästä pitävä nainen, en usko, että asiakkaani olettavat minulta mitään muuta. En esitä kaupallani rauhallista absolutistia vaan yritän olla oma itseni, silti pieni filtteri päällä jatkuvasti. Haluamattakin olen yhtä kuin yritykseni, edustan sitä aina ja minun pitää aina käyttäytyä kuten olisin töissä. Näen kaikissa kohtaamisissani asiakaskontaktin, oli se sitten junassa tuntemattomien kanssa keskustellessani tai vahingonteon sattuessa ja sitä selvitettäessä. Aina mietin miten saisin tästä ihmisestä meille asiakkaan ja vaikutanko helpostilähestyttävältä, jotta kaupalla piipahtaessa tämä henkilö ihastuu meihin, kauppaan ja minuun. Kun en jaksa olla esimerkiksi, olen hiljaa ja yksin. Laitan aurinkolasit päähän ja toivon ettei minuun kiinnitetä huomiota, jotta edes hetkeksi saisin olla oma itseni. Mutta silti kokoajan filteri päällä.

Olla ihminen ja kone

  • Jos kone voisi tehdä kaikkea mitä ihminen, olisi meidät syrjäytetty jo aikapäivää sitten. Nykyään kun paikallisuus ja henkilö-kohtainen palvelu on arvossa, on ihmisyys myöskin nousussa. Silti yrittäjän pitäisi olla kuin kone, ilman vapaapäivää työtään tekevä yli-ihminen, jonka ei saisi väsyä tai joka tehokkuudellaan ylittää kaikki odotukset ja aikamääreet. Joka päivä samanlainen tai entistä parempi, riippumatta siitä miten paljon töitä on tehty tai millainen on elämä työn ulkopuolella, jos sitä edes on. Yrittäjänä olen unohtanut usein, että olen myös ihminen. Kun teen asiakaspalvelua pitkiä päiviä 13 putkeen, en muista mitä on viettää vapaa-päivää. Kun vapaa on, mietin vaan miten töissä menee. Kesällä harjoittelin ihmisenä olemista, pakotin pitämään paljon kaivattua lomaa. Sinänsä hauska, sillä lomaa en enää osaa pitää. Monet päivät vietin kuitenkin töissä, mutta otin rennommin. Konetta minusta ei saa, mutta ihmisenäkin olen hyvin huono. Yrittäjälle mikään ei riitä, ei edes se ylivoimaisesti paras.

Kestää mielialavaihteluja

  • Näin yrittäjien työpäivästä kertovan kaavion (kuva kaaviosta ei “vapaata riistaa”, joten en sitä tänne laita, se löytyy Googlesta nimellä “A Day of an Entrepreneur”) Naisyrittäjien facebook-ryhmässä ensimmäisen kerran, täysin totta. Olen aina ollut tunteella eläjä, jojonnut tunteesta toiseen sujuvasti. Nyt vasta yrittäjänä olen saanut uusia sävyjä näihin tunteisiin, oman elämän lisäksi murheita ja iloja on saanut työstä. Aamulla saatan ajatella, että onpas ihana päivä, kaikki on mahdollista. Kun kaupan ovi on avoinna, mietin tänään me menestytään. Sitten ensimmäiseen puoleentuntiin ei asiakkaan asiakasta, mietin jo miten ajan kaupan alas, tämä ei ollutkaan järkevää. Lounasaikana ihmisiä tulee ostoksille ja usko tekemiseen nousee. Sitten aamulla asetetut tavoitteet eivät ole puoleenpäivään mennessä toteutuneet, notkahdus ja stressaus siitä miten koko omaisuus menee tässä. Asiakkaani pääsevät töistä ja tulevat ostoksille, ajattelen että näinhän se on mennyt jo pitkään, kaikki on hyvin, tasaista ja helposti ennustettavaa. Meillä on vakioasiakkaita, mikä on mahtavaa. Sitten jään taas yksin ja alan olemaan 9 tunnin jälkeen väsynyt, en jaksaisi enää hymyillä ja mietin miten tämä rasittaa ja koska tämä loppuu. Päivän lopussa taputan olalle, selvisin ja meillä menee hyvin. Siitä on hyvä aloittaa huomenna kaikki alusta, vuoristorata käynnistyy huomaamattani. Yrittäjänä tällaisen kestäminen on melkeinpä joka päiväistä, vielä en ole tottunut mutta eiköhän sekin tule ajan myötä.

Stressata ja unohtaa

1 stressi.JPG
  • Minä stressaan eniten sitä, että en muista kaikkea tarvittavaa. Teen päivittäin to-do -listoja, joista viivaan yli tehdyt asiat. Suuret asiat jäävät usein tekemättä, kun niitä harvemmin kirjoittaa paperille muistuttamaan, koska niitä ei sinä päivänä saa kuitenkaan tehtyä. Perfektionisti minussa haluaa saada asiat hoidettua juuri siinä hetkessä, ei seuraavan kuukauden aikana. Ilman stressaamista, mikään ei hoituisi, stressi myös nopeuttaa hommien tekemistä. Ironista on se, että niinä päivinä kun tekemistä on kaikista eniten, saan myös eniten aikaiseksi, kun välttämättömiä hommia on vähemmän, en saa oikein mitään aikaiseksi. Tärkeää on kuitenkin joskus unohtaa. Useimmat kaupan asioista on sellaisia, jotka voi unohtaa ja myöhemmin joku muistuttaa uudelleen. Esimerkiksi laskujen on ”turha” stressata muistaako kaikkia, kyllä ne maksumuistutukset sieltä sitten tulevat aikanaan. Työntekijöiden kanssa on sama asia, vaikka koittaisi olla esimerkillinen esimies ja hoitaa asiat kerralla kuntoon, työntekijäni kyllä muistuttavat, jos jokin asia oli huonosti hoidettu. Ja jos haluaa pitää vapaata, pitää unohtaa kaiken, edes vähäksi ajaksi. Hyvä vinkki yrittäjille on se, että yhtä tärkeää on stressata unohtamista kuin unohtaa stressata.

Kuunnella ja olla kuunneltavana

1 kuunnella.JPG
  • Uskallan väittää, että vähintään puolet vakioasiakkaistamme käyvät sen vuoksi, että juttelen heidän kanssaan ja kyselen heidän kuulumisiaan. Puhun tosi paljon päivän aikana asiakkaideni asioista ja useimmista on tullut hyviä kavereita. Asiakkaani ovat neuvoneet ottamaan valikoimiin tuotteita, joista on välittömästi tullut myynti-menestyksiä, kuten lakritsipiparminttu tee, Kuusankosken lakut, kombuchat, ja monia muita. Työssäni asiakkaiden kuunteleminen on ollut hyvinkin kannattavaa ja usein päiväni kohokohtia. Kun on päivän pölissyt asiakkaiden asioista, on erityisen tärkeää, että kotona on joku joka kuuntelee. En selviäisi hengissä, jos kotona ei olisi sitä yhtä, jolle ei tarvitse esittää supermuijaa tai hyväntuulista prinsessaa vaan huonot päivät tai illat saavat olla itkuisia ja voimavarat loppua kesken. Tärkeää on siis, että on edes se yksi, jolle saa sanoa asiat kuten ne ovat ja olla se täysluuseri. Me yrittäjät emme aina kerro asioiden oikeaa laitaa ulospäin, itsekin vähättelen rankkuutta, liiottelen hyviä päiviä, koitan nähdä asiat positiivisessa valossa, että välillä uskon itsekin kaikkeen puhumaani. Kotona saan sanoa, jos myynti oli heikko, miten paljon pystyn nostamaan palkkaa tässä kuussa ja kuinka raskas päivä oli. Kotona saan myös olla se epäinhimillisen tehokas supermuija ja iloita onnistumisistani, aidosti ilman filtteriä.

Olla nuori ja uskottava

1 nuori.JPG
  • Ei sinänsä vastakohtia, mutta valitettavan usein näistä voi olla vain yhtä kerralla. Olen huomannut, että minuun suhtaudutaan vakavammin, kun olen ollut yhteyksissä vain sähköpostitse. Heti kun kanssani on käyty keskustelua puhelimitse tai käyty paikanpäälllä, on ääni kellossa joskus vaihtunut. Toisaalta olen voinut käyttää hyväksi nuoruuttani kun joku hankala on tullut kyselemään kauppiaan perään, silloin olen ottanut yhteystiedot ylös ja luvannut että kauppias palaa asiaan, jos näkee aiheelliseksi. Joskus se on valitettavaa, että myyjät eivät kysy olenko kauppias. Jos tiskin takana olisi joku vanhempi uskon, että tämä keskustelu käytäisiin. Vähän liian usein saan myös todistella sitä, etten tässä toteuta isäni maksamaa unelmaa tai isäni unelmaa. Olen itse halunnut tämän kaupan ja olen saanut sen omien meriittieni ansioista, en siksi että se on annettu minulle, jotta on tytöllä jotain tekemistä. Tällaisiakin väitteitä joudun korjaamaan liian usein. Nuori olen joo ja rohkeakin, kultalusikka suussa syntynyt en.

Halu auttaa muita ja saada vastaan apua

1 auttaa.JPG
  • Meillä kaupalla työ on paljon toisten auttamista, jokaiselta pyritään kysymään jos voimme olla avuksi. Usein asiakkaamme eivät halua apua, mutta pienellä tutkiskelulla apua otetaan vastaan kun vähän kysellään ja suositellaan tuotteita, joista on voinut tulla uusia lempituotteita. Auttaminen ja vaikuttaminen oli myös syy, miksi halusin Rewellin yrittäjäyhdistyksen hallitukseen varapuheenjohtajaksi. Haluan vaikuttaa asioihin, jotta kauppakeskus olisi meille kaikille mieluinen paikka olla. Samalla kun auttaa muita, on tärkeää myös ottaa vastaan apua. Moni ei tiedä, että mun kaupan aikaisempi versio oli todella suosittu aikanaan Vaasassa ja sen pohjalle oli luottavaisin mielin hyvä rakentaa uutta konseptia. Aloitusvaiheessa, kun kauppani oli vasta kiilto silmissäni, sain paljon apua juurikin Vasekilta ja Sarilta. Muistan miten Sari kyseenalaisti uskoani kauppaani, mutta itse olin varma, että tämä on hyvä juttu. On mielestäni erittäin hienoa, että meillä on taho jonka intressit eivät ole itsekkäät kuten pankeilla, omalla ketjulla tai muilla palveluilla, jotka myyvät tuotteitaan, jotta itse hyötyvät rahallisesti tai muulla tapaa. Vasekissa sanotaan suoraan miten asiat nähdään, on sitten yrittäjän oma vastuu ottaa apu vastaan tai olla ottamatta. En sitten tiedä kuinka esimerkki tapaus mun itsepäisyys on, mutta sen näkee vasta sitten myöhemmin.

Iloita pienistä ja suurista

1 iso ja pieni.PNG
  • Tämä on viimeinen. Iloita pienistä ja suurista. Mulle ainakin pienistä asioista iloitseminen on helpompaa kuin suurista. Pieniä onnistumisia on määrällisesti enemmän ja niistä ei tarvitse pelätä, että niitä otetaan pois. Isot onnistumiset taas tuntuvat joskus liiankin voimaannuttavilta. Niihin ei uskalla nojautua ja toivoa, että se tila jatkuu. Pienet taas tuntuvat toisaalta helpommin toistettavilta. Joskus sitä taas huomaa, että pienistä onnistumisista tulee itsestäänselvyys eikä niistä muista iloita vaan odottaa sitä isoa merkkiä universumilta. Ja sitä merkkiä saa muuten odottaa ja kauan. Kun huomaa menettävänsä ilonsa pieniin asioihin, auttaa siihen usein lepo ja asioista irtautuminen. Kaikki on siis ihan hyvin, jos osaa iloita pienistäkin asioista. Koska ne pienet ilot ovat usein palkkaakin arvokkaampia ja mistään ei saa isompia pieniä iloja ja onnistumisia kuin omasta yrityksestä.

Mitä mieltä olet? Supermuija vai luuseri vai molemmat? :)

Seuraavaan kertaan,

Julia