Hei, mä oon jo toisen vuoden kauppias!

Niin.. toka vuosi kauppiaana on alkanut jo kauan aikaa sitten eli eka vuosi on kaiken puolin pulkassa. JES! Nyt tiedän jo jotain kaupan pitämisestä ja voin jakaa kokemuksia ja ajatuksiani yrittäjyydestä.

Kuva otettu kunnialla selvityn avajaispäivän jälkeen toukokuussa 2017.

Kuva otettu kunnialla selvityn avajaispäivän jälkeen toukokuussa 2017.

Jos unelmoit työstä, joka opettaa sinua joka päivä, harkitse yrittäjyyttä. Kuten joskus totesin kiireessä ja seinien kaatuessa päälle, yrittäjyys on sitä, että kohtaat päivässä sata ongelmaa ja koitat niistä edes kymmenen ratkaista. Ja sitten perfektionistina opit elämään tämän ajatuksen kanssa.

Olen siis franchising-yrittäjä Vaasan keskustassa eko/herkku/terveyskaupassa. Pyöritän pientä sievää myymälääni ja tällä hetkellä apunani on neljä osa-aikaista työntekijää. Olen paljon tiskin takana, hoidan tilaukset, paperihommat sekä suunnittelen kampanjat. Koen työskenteleväni yrittäjänä (yrittäminen on siis työni eikä minua määrittävä ominaisuus), vaikka vapaa-aikani on kyseenalainen käsite. Rakastan työtäni melkein aina, kauppani on oma taidonnäyte osaamisestani, aikaansaamisesta sekä osoitus tahdonvoimasta.

Päätöksen yrittäjyydestä tein helmikuun 2017 alussa, jolloin kävin ensimmäistä kertaa keskustelemassa ketjun johdon kanssa. Innostuin työstä (tai no enemmänkin elämäntapa se on...) ja omasta suloisesta kaupastani niin paljon, että muun työn tekeminen alkoi tuntua ”ei niin omalta jutulta”. Aloin suunnitella tulevaa uudella tapaa ja perustin ensimmäisen yritykseni 25-vuotiaana. Se oli varsinainen hyppy tuntemattomaan. Päätöksestä seurasi lukuisia palavereja eri pankkien, vakuutusyhtiöiden, yhteistyökumppaneiden yms. kanssa. Yllätyksekseni se kävi ihan työstä, sen verran sai perehtyä itselle täysin uusiin asioihin. Lopulta paperiasiat olivat mallillaan ja olimme valmiita aloittamaan rakennushommat.

Odotin sormet syyhyten tyhjän liiketilan kalustamista ja kaupan saamista kasaan. Kokoamisvaiheen työmäärä yllätti täysin, vaikka olin varautunut pitkiin työpäiviin ja uuden oppimiseen. Jos joskus avaan seuraavan kaupan, osaan nyt paremmin aikatauluttaa asioita. Meille tavara tuli kahtena päivänä, siis kaikki kalusteet, tuotteet ja vempaimet kuten kylmäkaapit, tiskikoneet ja muut meille välttämättömät vehkeet. Huomasin kuitenkin, että oman kaupan kasaaminen on ihan erilaista kuin toiselle tekeminen. Kun vastuu ja vapaus on itsellä, saa tehdä asiat juurikin omalla tavalla ja käyttää siihen juuri niin paljon aikaa kuin on tarve.

Kokosimme myymälän pelkistä seinistä ja lattiasta yhdessä viikossa siihen kuntoon kuin se avajaisissa oli. Teimme kellon ympäri töitä, en vain minä vaan myös lähimmäiseni ja työntekijäni Johanna. Myös ketjun iloiset remppaäijät olivat suuri apu oman kriiseilyn, kiireen ja tietämättömyyteni kanssa. Kiitos kaikesta siitä työstä, jonka olette tehneet tuolloin ja myös jatkossa. <3

Tuosta ajasta ei ole kuvia, mikä kertoo luultavasti siitä kuinka kiire meillä silloin oli. Ja hommaahan oli kaikille kokopäiväisesti. Emme ajatelleet, että tiskikoneessa tynnyreiden pesemiseen menisi niin kauan, sillä kaikki 100 tynnyriä olivat tiiviisti jääneet toisiinsa kiinni kuljetuksessa. Sormet kipeinä yritimme vetää, työntää ja kaivaa reittiä erottaaksemme niitä toisistaan. Lisäksi sadan tynnyrin, niiden kansien ja kauhojen peseminen, käsin kuivaaminen ja asettaminen paikoilleen oli aikaa vievää puuhaa.

Toinen ”metatyö”, jota en osannut aikatauluttaa oli patukoiden laputtaminen. Olen ikuisesti siskolleni kiitollinen kaikkien jos ei tuhannen niin ainakin satojen patukoiden laputtamisesta. Saimme siis rullakollisen patukoita hyllyymme, joissa kaikissa tulisi olla lakisäänteiset tuotesisällöt suomeksi ja ruotsiksi. Tarrat, joissa nämä tiedot ovat tulevat meille suoraan tukustamme, mutta kova homma siinä tarrojen laputtamisessa silti on. Siskoni siis käytti kymmeniä tunteja omaa vapaa-aikaansa patukoiden laputtamiseen ja hän on meillä paras laputtaja vielä tänäkin päivänä. :)

Kokoamisen yhteydessä olin saanut pahvilaatikon reunasta nirhauman kaulaani, joka näytti ihan fritsulta. Lisäksi mottasin itseäni nyrkillä suoraan silmään päivää ennen avajaisia irrotessani rullakon kumilenkkejä. Silmänympärykseni mustui hiukan. Fritsu ja orastava mustasilmä….ei välttämättä niin kuin suunnittelin, mutta juuri niin kuin piti olla. Avajaisista minulla ei ole juurikaan muistikuvia, koko viikko tuntuu yhdeltä massalta. Seuraava kongreettinen muistikuva on, että jo viikon kauppiaana olon jälkeen priorisoin nukkumista. Nimittäin maanantaina vietetyistä avajaisista seuraavan viikon tiistaina elämäni ylösalaisin mullistanut mies polvistui eteeni iso kysymys mielessään niillä treffeillä, jotka olisin halunnut perua väsymykseen vedoten. Onnekseni treffejä en perunut vaan häitämme juhlitaan vielä tänä vuonna, ihan kohta. <3

Seuraavaan kertaan,
Julia