Vuosi 2018

Jos kerran vuodessa pysähtyy miettimään, mitä kaikkea sitä on tehnyt ja nähnyt, uudenvuodenaatto on siihen hyvä hetki. Moni muukin on tehnyt yhteenvetoa vuodesta 2018, miksi en minäkin.

Tammikuu: pukujen testausta Tampereella

Tammikuu: pukujen testausta Tampereella

Toukokuu: vieraina häissä

Toukokuu: vieraina häissä

Heinäkuu: PowerPark. Tarkennus taustaan on aivan tarpeen.

Heinäkuu: PowerPark. Tarkennus taustaan on aivan tarpeen.

Elokuu: pesisturnaus

Elokuu: pesisturnaus

Syyskuu: hermolomaviikonloppu.

Syyskuu: hermolomaviikonloppu.

Lokakuu: Hääkuvien miljöön testaus metsässä.

Lokakuu: Hääkuvien miljöön testaus metsässä.

Vuosi 2018 tulee aina olemaan erityinen vuosi. Sen aikana tapahtui paljon peruttamatonta ja kaiken muuttavaa. Vuosi oli kokonaisuudessaan hyvin erityinen ja olen onnellinen, että se on kohta ohi. Luulen (ja pelkään) vuoden 2019 olevan edeltäjänsä kaltainen, omalla tapaansa. Let’s see.

Vuonna 2018:

  • Vuosi vaihtui Tervajoella Köpingintuvassa ja siitä seuranneella 2,5 tunnin pakkaskävelyllä vanhempieni luo. Kun kädet olivat jäätymässä kolmen hengen seurueestamme kahdella (kumpikin minun syytäni, kun kehotin jättää hanskat kotiin, jotta emme niitä hukkaa), on väsyneen porukan hyvän lenkkimielen ylläpito haastavaa hommaa. Selvisimme hengissä ja voi olla, että ensi kerralla järjestämme kyydin etukäteen valmiiksi, ettei tarvitse kävellä. Takseja ei ilmeisestikään saa ihan yhtä joustavasti maaseudulle kuin kaupungissa. Luotto siihen, että äitini ja mieheni kanssa juhlimme jatkossakin uusiavuosia yhdessä tästä tapahtuneesta riippumatta on vahva.

  • Matkailin alkuvuodesta, koska halusin pitää vapaata kaupanpidosta. Se onnistuu vain poislähtemällä. Kävin alkuvuodesta Tampereella, Kuopiossa ja Tukholmassa. Kesällä kävimme sukuloimassa ja olin pesäpalloturnauksessa Turussa. Kävimme myös Helsingissä, Kokkolassa ja Seinäjoella. Olimme varsinaisia reissailijoita (sarkasmia). Kaupanpidon kanssa jopa käynti Laihian Halpa-Hallissa tuntuu viiden tähden luksuslomalta (ei ole vitsi).

  • Tein töitä ihan älyttömät määrät. Tein niin paljon kuin pystyin. Onnekseni sain myös vapaata silloin kun sitä oikeasti tarvitsin. Vaikka kesälläkin olin töissä vain joka toinen viikko, olin silti lähes joka päivä työpaikalla eli lomalle en päässyt ollenkaan. Elo-syyskuun painoin menemään yli 50 tuntisia työviikkoja ja nyt joulunaikaan työpäivät pitenivät samoihin lukemiin. Alkuvuodesta 2019 yritän ottaa rennommin. :)

  • Teimme miehen kanssa viimeinkin päätöksen muuttaa yhteen saman katon alle. Päätös oli tavallaan “viimeinkin” (muutama kuukausi ennen häitä) ja toistaalta “jo nyt” (oma koti tuntui silloin vielä hyvältä). Päätimme siis huhtikuussa, että nyt muutetaan tai siis minä muutan. Meillä ei ollut enää syytä asua erillään niin lähellä toisiamme, koska olimme kokoajan yhdessä joko hänen luonaan tai minun pienessä yksiössäni. Toukokuun lopussa tavarani vietiin lopullisesti keskustasta lähiöön. Samalla viikolla vietetimme kaupan 1-vuotissynttäreitä, ostimme uuden jääkaapin kotiin sekä ystäväni Rovaniemeltä oli tulossa kylään viikonlopuksi. Mietin vaan, miten ihmeessä silloin saimme kotimme näyttämään ihmisasuttavalta sen tavaramäärän kanssa. Kuten silloinkin totesin, pitää kaikkien asioiden tapahtua samaa aikaa, jotta jotain tulee tehtyä. Toukokuu oli aikamoinen työ- ja vapaa-ajan kiireiden keskellä.

  • Lämmin kesä <3. Vaikka myynnillisesti sateinen ja surkea kesä olisi ollut meille parempi, rakastin kesää tuollaisena. Kesän lämpö oli hauskaa siihen asti, kunnes liikehuoneistojen ilmastoinnit alkoivat sanomaan sopimuksensa irti. Sitten pelättiin tuotteiden sulamista. Viime kesä on ollut ainut kerta, kun olen voinut myydä nestemäistä kookosöljyä. Se kun on nestemäistä yli 25 celsiusasteessa. Lämmintä siis oli.

  • Vietimme omia polttareitani. Ihanat tytsyni olivat järjestäneet ne elokuun kauneimpaan päivään. Polttarit olivat periaatteessa yllätys, vaikka sainkin selvitettyä päivän etukäteen. Polttareita edeltävänä iltana istuimme miehen ja ystäviemme kanssa terassilla ja testailin miestä polttarisuunnitelmista juomalla viiniä kaksin käsin. Siis minä join, ei hän. “Minä menen huomenna töihin, minä tunnen omat rajani.” Minun piti töihin seuraavana päivä, joten mies jarrutteli viinihalujani. Minä taas tiesin, että töihin en mene ja testailin, koska mies laittaa viinihanan säppiin ja paljastaa salaisuutensa. Hän ei ymmärtänyt älykkään testaamistapani vakavuutta ja sitä, että olen päättänyt testata häntä ihan täysillä. Siis juomalla viiniä, todella fiksua. Mieheni, joka normaalisti on hyvinkin iltavilli, alkoi muka väsymään jo iltakymmenen jälkeen. Kun hän halusin ajoissa kotiin, tiesin huomenna olevan se päivä. Ensi kerralla kun lähden testailemaan, voisin juoda vaikka vettä kiusaksi. Kyllä, olin polttareissani ihan jäätävässä krapulassa. Se päivä on kuitenkin yksi ihanimmista tähän mennessä. Tämä siltikin, vaikka tverkatessa löysissä vaaleanharmaissa shortseissa peilien ympäröimänä, tunsin kuinka menkat alkavat ja rakas ystäväni kuvaa järjestelmäkameralla intensiivisesti takamukseni jokaista liikettä. Siinä kohtaa oli tosi itsevarma ja valokuvattava olo. Sydämessäni toivoin, että kuvat eivät näytä ihan kaikkea. Pidin päivästä niin paljon, ettei mikään saanut huonolle tuulelle. Ei edes morsiussauna, jossa toinen rakas ystäväni ruoski vihdalla selkäni haavoille ja sen jälkeen selkäni haavat voideltiin suolalla ja vehnäjauholla. Päivä oli onnistunut ja kipuineen todella hyvä muistutus siitä, etten halua enää ikinä juhlia omia polttareitani. Se oli nyt tässä.

  • Häät. Elo- ja syyskuun yli 50-tuntisten työviikkojen lisäksi järjestimme häät lokakuun ensimmäiselle lauantaille. Halusimme syyshäät, koska kesähäät ovat niin nähdyt. Lokakuun alku valikoitui sillä, että ajankohta on selkeästi syksyä, mutta tarpeeksi kaukana lokakuun puolessavälin olevia syntymäpäiviäni. Ja tietenkin niin, että häät järjestetään ensiksi. Halusin olla mahdollisimman nuori hääpäivänäni (ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä…). Lokakuun kuudes siis valikoitui näin kypsistä syistä hääpäiväksemme. Se päivä oli syksyisen aurinkoinen. Päivä oli täynnä onnea ja itkua. Se päivä muutti sukunimeni ja teki minusta tyttöystävän sijasta vaimon. Kyseessä oli siis iso päivä.

  • Häiden jälkeen kaikki on ollut yhtä mössöä, sitä papin aamenen jälkeistä elämää: pyykin pesemistä, tiskikoneen täyttöä ja kaupassa käyntiä. Kaupalla elo on ollut sesonkien järjestämistä: halloween, isänpäivä, joulukalenterikausi ja viimeisimpänä joulumyynnit. Nyt vietämme välipäiväaleja ja alkuvuodesta alkaa jouluruuansulattelut detoxteen ja paremman ruokavalion turvin. Onneksi tähän kuuluu myös terveelliset pähkinät ja vegaaninen tammikuu.

  • Vuosi 2018 loppuu Rovaniemeltä saapuneen ystäväni kanssa. Tänä vuonna mieheni on saanut kokea onnen hetkiä huomatessaan kuinka äärettömän taitava hänen vaimonsa on remontoimaan reissujensa aikana. Ja tämä kaikki remontointi hoituu 0-kokemuksella, Youtube-videoiden turvin. Nyt kun hän on Kokkolassa, ei remontilta ole säästytty. Vuosi vaihtuu siis remontin keskellä. Remontin, joka pitäisi huomenna olla valmis miehen palatessa takaisin kotiin. Eilen remontoimme yöhön asti, tänään “hyvien” pohjatöiden jälkeen aloitamme itse sisustamisen. Mies on varsinainen onnen pekka. :D Ehkä ehdimme ilotulitteille ja oikeasti juhlimaankin. Jos myrsky ei yllätä.

Eli tervetuloa vuosi 2019. Sinua on odotettu, mutta myös pelätty. Olethan meille kiltti ja reilu. Katsotaan sitten vuoden päästä, millainen sinusta tuli.

Ihanaa ja onnistunutta uutta vuotta kaikille! <3

Seuraavaan kertaan,
Julia